Tultuani eilen hammaslääkäristä katsoin ansainneeni pari uutta kirjaa. Niinpä pasteerailin suoraa päätä Suomalaiseen Kirjakauppaan. En ole koskaan lukenut Jean-Paul Sartren tuotantoa. Ostin Inho-nimisen kirjan. Ilmestynyt ranskaksi 1938 ja suomeksi 1947. Tämä minun painokseni on vuodelta 2014 ja kustantajana Tammi.
Toinen kirja on kummitustarinoita! Koko maailmasta, aina oopperan kummituksesta alkaen, eikä ehkä taatusti unohdeta lentävää hollantilaista. Mervi Koski on kummituksiin ja niiden taustoihin perehtynyt ja on tämän minunkin kirjani Maailman merkillisimmät kummitustarinat kirjoittanut. Ihan jännittää. Tohtiiko lukea iltamyöhällä?
Jotkut tuttavapiiristäni uskovat haamuihin, etiäisiin ja muuhun tieteen saavuttamattomaan. Helsingissä kiertää myös näitä aavetarinoita. Isäni joskus minulle kertoi. Mutta minä olin kiinnostuneempi taivaalla näkyvistä tähdistä ja pyysin isää niistä kertomaan. Kirurgisessa sairaalassa kummittelee, minulle kerrottiin siellä ollessani. Sophie Mannerheim, sairaalan ylihoitaja 1900-luvun alussa. Hän ei ole malttanut jättää työpaikkaansa. Minä en nähnyt, vaikka etsin heti kynnelle kyettyäni. En vielä tiedä, yltävätkö Sophien pistäytymiset Kirralla Mervi Kosken kirjaan (Minerva 2018). Kirja kun paneutuu maailmanlaajuiseen kummitteluun.
Miltä sitten vaikuttaa Sartren kirja? Siinä nimittäin kirjan minä-henkilö Antoine kummastelee omaa olemassaoloaan ja arvelee olevansa ehkä pelkkä haamu (näin pitkällä en vielä kirjassa ole, luin tämän jostain). Hän on alkanut inhota kaikkea, esineitä ja asioita. Kun hän kättelee, toisen käsi tuntuu pehmeältä isolta toukalta. Hän ryhtyy kirjaamaan tuntemuksiaan ja toivoo pääsevänsä näistä kuvotuksista eroon. Pääseekö? En vielä tiedä, mutta jotenkin vahvasti epäilen. Ei tämmöisessä kirjassa voi olla onnellista loppua. Taitaa olla yhtä vaikeaselkoinen kuin taannoin lukemani Haruki Murakamin teos Kafka rannalla.
Kuten huomata saattaa, naputtelen tätä kolmen maissa aamuyöllä. Valvon, harmittelen unen puutetta, enkä enää jaksa laskea lampaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti