Museoratikalla ajelu oli melkein kuin muinoin. Avovaunun perällä istuimme, tuuli mukavasti sekoittaen hiukset, kiskot kolisivat ja ihmiset katselivat ratikan menoa. Minä vilkutin pari kertaa ja sain vilkutusvastauksen. Vaunu, jossa istuimme on vuodelta 1919 ja viimeisen kerran käytössä 1952. Etummainen, vetävä moottorivaunu, vuodelta 1909, umpinainen ja pyöreäperäinen. Ja sen perä on avoin tila, jossa oli kiva lapsena matkustaa. Parikymmentä minuuttia eilen matkaan meni. Tutustuimme kuljettajaan, joka meille kertoi ratikastaan ja kertoi senkin, että hänen vaarinsa on ollut ratikan kuljettaja. Niin on ollut minunkin vaarini, meillä papaksi kutsuttu. Vaivuimme muistoihin. Konduktööriltä ostimme liput. Minulla numero 183137, "1 matka ilman siirto-oikeutta toisille linjoille". Hinta hupista oli 6€.
Sitten lähdimme Savottaan, siihen "parempaan". Tämä luki kadun puolella houkutusilmoituksessa asiakkaille. Minä söin poroa lisukkeineen, punaviiniä, ja ystäväni K lammassärää (puinen palojälkinen säräastia), karitsaa, joka oli uunissa muhinut koko yön ja vettä. Päälle ahmimme vielä Savotan lätyt nekin lisukkeineen, hilloa ja jäätelöä, kermavaahtoa. Savotta kuuluu Anne ja Sakari Tainion ravintolaketjuun, jossa muun muassa nimensä vaihtanut Klippan (nyt Saaristo Klippan), Sirpalesaaren ravintola Saari, Saslik ja Tervasaaren Savu. Savotta oli rustiikkityyliin sisustettu kankaisine pöytä- ja lautasliinoineen, lämpimää puuta, ryijyjä seinillä, tuolit sekalaisia, tarjoilijat maalaishenkisissä vaatteissa. Ulkomaalaisia istuskeli suomalaista savottakulttuuria (?) ihastelemassa. Kansaa tuli ja meni, Aleksilla vilinää siinä Senaatintorin kupeessa.
Pitihän meidän mennä Kiseleffin taloonkin ihmettelemään vanhaa hissiä, jonka olin nähnyt aiemminkin. Tupsahti asiantuntija kertomaan hissistä ja me katselimme entistäkin kunnioittavammin hissivanhusta, jonka koneisto pelaa moitteettomasti, mutta ei ole käytössä. Kiitimme historiapläjäyksestä.
No, ja tämän jälkeen Kluuvikadun Fazerille (1891) . Ja nyt moitin oikein olan takaa. Kun vielä muutama vuosi sitten siellä olin, oli se kylläkin muutettu, mutta jotenkin asiallisen pehmeästi vanhaa säilyttäen. Nyt se oli tyystin pilattu!!! Kaikki tilat kolkkoja pöytiä täynnä, sekava itsepalvelu, ihmisiä tuuppimassa, kun asiakkaat yrittivät selviytyä tarjottimineen vilinässä. Ei enää sitä hillittyä eleganssia, jota tässä vanhassa kahvilassa on totuttu näkemään. Myymäläpuolesta oli tehty karkki- ja suklaamyymälä, jonka muutamassa lasivitriinissä oli leivoksia ja pari pitkoa. Hillitsin itseni etten olisi kuuluvasti parahtanut! Koko sekamelska kävi korviin ja silmiin. Joimme kahvia ja otimme kinuskikakkua, mutta mikään ei miljööstä johtuen maistunut hyvälle. Ulos lähtiessämme käännyin ja sanoin hyvästit Kluuvikadun Fazerille. Ei enää koskaan!! Nimikin nykyisin Fazer Café.
Menimme Espan puistoon selvittelemään ikävää kokemustamme. Istuimme varjon puolella ja katselimme välillä ihmisiä. Sitten metroon ja kotiin. Oli jo myöhäinen iltapäivä. Jalat kiittivät päästessään eroon korkkareista tuttuihin tossuihin.
Kiva päivä vanhoilla stadilaisilla. Fazer-kokemuksesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti