21. heinäkuuta 2018

JALKAPOHJAT TIETÄVÄT

Pitäisiköhän imuroida? Nyt kesäkuumalla steppailen kotona paljain jaloin ja jalkapohjiin on alkanut tarttua kaikenlaista. Vielä sen kestää, mutta jos kovin lisääntyy, on vaivauduttava imuroimaan.

E soitti. Parit konsertit hänellä taas tiedossa ja poikakin perheineen kävi Helsingistä. Kysyin, kun en kerran nyt kesällä mennyt hänen luokseen, niin voisinko sille päälle sattuessani tulla vaikka talvella? Olen kuulemma tervetullut minä vuodenaikana tahansa.

Tässä blogin kirjoittamisessa on ollut minulla muutaman päivän tauko, kun ei ollut asiaa. Ei sitä ole nytkään. Mutta että minua ei aivan unohdeta, rustaan muutaman rivin. Vaikka ilmoja pitelee kuumana ja paahteisena, olen ollut liikkeellä ja vallan Helsingissäkin asti. Yhtä lämmintä sielläkin. Jotkut ihmiset suorastaan laahustavat kuumuuden ikeen alla, pyyhkivät hikeä ja valittavat. Syksyn sateissa ja viileydessä ei ole hyvä silloinkaan ja vallan tyytymättömiä olemme talvipakkasilla. En minäkään helteestä tykkää, mutta kun se on sitä mitä on ja niin kauan kuin on, niin turha on vetää herneitä nenään. Pitäisi ostaa hattu auringon paisteen suojaksi. Siksi onkin taas tehtävä matka Stadiin. Ensin voisi tietysti kokeilla, jos täältä saisi. Liekö tänne kukaan modisti tarjonnut tuotteitaan. Olen niin tottunut täkäläiseen "ei oohon", että hämmästyn, jos joskus onnaa.

Aina vaan riittää puimista Trumpin ja Putinin visiitin tiimoilla. Rouva Trumpkin pääsi median hampaisiin, kun somessa pyörii hänen miininsä Putinin kättelyn jälkeen. Ruumiin kieli on paljon puhuva. Toisaalta, mitäs sitä enää hymyilemään, kun seremonia oli jo ohi? Mutta meiltä ei jää mikään huomaamatta. On se hyvä kun saa olla tavallinen pulliainen ja hymy saa hyytyä silloin kun haluaa, eikä koira perään hauku.

Kerroin taannoin, että kirjassani komisario Morse on rakastunut. Oli vähän aikaa, mutta onni ei ollutkaan myötä, kun rakkauden kohde olikin murhaaja. Minusta ei missään tapauksessa ole oikein, että kirjailija tällä tavalla tappaa romantiikan. Tämä tämmönen peli pitäisi ehdottomasti kieltää. Vaikka on minustakin näin kivempaa, kun Morse ratkoo kiperiä murhatapahtumia poikamiehenä. Voi ratkaisun tapahduttua painua Lewisin kanssa drinkille (Lewis on naimisissa), ennen kuin menee poikamiesboksiinsa. Naislukijat tykkäävät enemmän singelipoliiseista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti