28. helmikuuta 2018

ANTEEKSI ON ANNETTU

Eilen vilskettä. Ensin kävi taloyhtiön huolto ja sitten K tyttärensä kanssa. Siinä välissä kävin sähköpostikirjeenvaihtoa. Voitin muuttofirman ja minun välisen taistelun. Hävittivät kattokruunusta pallon ja koettivat saada minut sen hankkimaan. "Me kyllä pallon maksamme". En tietystikään tämmöistä peliä sallinut. Eikä pallo olisi kadonnutkaan, jos muuttomiehet olisivat tarkistaneet kuljetuslaatikon pohjalla olevan styrokskasan, jonne kuulemma "usein osia putoaa". Kun tapahtuu usein ja on tiedossa, osoittaa suurta välinpitämättömyyttä, kun ei tarkisteta. Tästä ja useasta muusta asiasta annoin väkevää palautetta ja sain anteeksipyynnöin varustetun vastauksen.  Kristallipallo tuodaan minulle kotiin ja miehet kiinnittävät sen kruunuun. Tässä kohdin palvelu pelaa! Muuta muutostani en kerro, vaikka syytä olisi. Anteeksipyyntö on esitetty ja olen sen hyväksynyt. Piste.

Juuri tällä hetkellä tätä naputellessa kello käy puoli viittä aamulla. Minulla edessäni mukillinen lattea, rasiallinen mansikoita ja Risto Rankin kirja Maigret juo. Taas sitä luen. Totta että Maigret juo ja usein virantoimitusten aikana jossain lukuisista Pariisin kahviloista. Ei olla niin nokonuukia, vaikka poliisit naukkailevat esimerkiksi Pernod´ta kesken tutkimusten jaksaakseen taas jatkaa rikoksen setvimistä.

Mietin tässä pimeässä aamutuimassa, kuinka Risto Ranki tuli aloittaakseen kirjan Maigretin juomatavoista? Takakansi tietää kirjailijan asuneen Pariisissa nuorempana. Ehkä niistä ajoista on kummunnut kiinnostus. Kuinka monta Simenonin kirjaa on ollut luettava kunnes urkeni komisarion tavat juoda? Kirjoja Maigretista Simenon kirjoitti yli 70. Kun Rankin kirjaa lukee saa Maigretista mielikuvan, että hän on melkoinen juoppo tai ainakin pitkälle alkoholisoitunut. No, reilusti mies juo, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja on perso alkoholille, mutta juomarina häntä ei voi pitää. Hän hoiti työnsä ja velvollisuutensa moitteettomasti vaikka Brasserie Dauphinen pöydän ääressä nauttien lasillisesta valkoviiniä. Kukkahattutädit paheksuvat ja se on heidän oikeutensa. Heitä on Ranskassakin, luulen ma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti