9. lokakuuta 2015

ATENEUMISSA

Kävin Ateneumissa, vaikka tiesin sen kattoremontista ja seuraavan näyttelyn esille panosta. Vain kolmessa huoneessa perusnäyttelyn tauluja, mutta näin sen, mitä olin mennyt katsomaan. Ateneum on hankkinut Hugo Simbergin Vanhus ja lapsi-taulun (Iltaa kohti), 1913. Kuvattuna Simbergin isä ja poika. Istuin rollaattorin päällä ja katselin maalauksen kumaraista isoisää ja pientä pojanpoikaa kauan. Nimessä "Iltaa kohti" on symboliikkaa. Minä näen isoisän ja pikkupojan lujan keskinäisen siteen, luottamuksen vaariin, hänen kokeneisuutensa ja lapsen viattomuuden. Näen uskoa tulevaisuuteen. Hugo Simberg on yksi niistä suomalaisista taiteilijoista, josta pidän paljon.

Kukapa ei tietäisi Simbergin Haavoittunut enkeli-taulua? Kuka ei hullaantuisi Simbergin hellyttävistä pikkupiruista?

"Kun kesäinen yö oli kirkkain
ja tyyninä valvoivat veet
ja helisi soittimet sirkkain
kuin viulut ja kanteleet,
viisi pientä piruparkaa
aivan ujoa ja arkaa
sievin kumarruksin tohti
käydä enkeleitä kohti..."

(Aaro Hellaakoski  Viatonten valssi-runo 1. säe)


Ateneumin kaupasta ostin magneetteja: van Goghin "Katu, Auvers-sur-Oise" ja Claude Monet´in lumpeita. Kaksi impressionistia. Van Goghin "Katu" kuuluu Ateneumin kokoelmiin. Näin senkin.

Tahdoin suruni keskellä nähdä jotain kaunista ja sitä tarjosi minulle eilen Ateneum.

2 kommenttia:

  1. Ateneumiin ei koskaan kyllästy!

    VastaaPoista
  2. Polgara, hukassa olisimme ilman tätä Taiteen Pyhäkköä.

    VastaaPoista