No, ei ole ahomansikoita torilla myynnissä. Hakaniemen torilla kolme "maalaismyyjää" ja kaikilla vain herkullisia kantarelleja. Niitä en ostanut. Perunamyyjältä pesemättömiä (en ymmärrä pestyjen ideaa) Siiklejä, sipulia, porkkanoita ja herneen palkoja. Sitten marjamyyjien kimppuun. Ei mitään Salsaa, vaan kunnon Polkaa, avomaan vadelmia ja pensasmustikat unohti myyjä antaa, huomasin vasta kotona. Harmittaa. Kukkamyyjää en voinut ostamatta ohittaa. Vanhanajan neilikoita muutama kimpullinen. Hakaniemen hallissakin pasteerailin hetken ennen kuin tilasin taksin. Näissä merkeissä meni tuuraajapäivä kampaajan lisäksi. Kotona odotti eräs ruokittava, että ei kun Siiklit kattilaan ja tarjolle jauhelihakastikkeen kera.
Olinkin taas ylen lopahtanut päivän tekemisistä. Pakollisista suoriuduin joten kuten ja sitten heittäydyin sohvalle ja aloin lukea uutta Helsingin kaupunginmuseon Sofia-lehteä. Ensi vuonna vihdoin Senaatintorin laidan korttelit saavat uuden ilmeen museokokonaisuuden muodossa. Turisteilla vastaisuudessa muutakin katseltavaa kuin Aleksanteri taustoineen. Hakasalmen huvilassa vielä näyttely Musiikkia! Jazztyttö-nukkeja, paljetteja, charlestonia (äitini osasi tätä tanssia) ja strutsinsulkia. Pääsinsinköhän raahautumaan? Ja eikös huvilan kahvilassa saa kuudella markalla kahvia? Vai oliko viidellä?
Mistä johtuu, että Hakaniemen torilla näkee rollaattorin ja pyörätuolin kanssa liikkuvia ihmisiä enemmän kuin Kauppatorilla? Sujahdin joukkoon ihan huomaamatta. Tosin nupukivipäällyste vaan on Kauppatorin kiveystä karheampi ja kuoppaisempi. Tärittää reilusti. Alanko minäkin toivoa kummallekin torille asfalttia? No en. Nupukivet kuuluvat asiaan, eikä niitä sallita peittää. Helsingin historiaa nekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti