3. elokuuta 2014

JOVIAALISTI SUNNUNTAINA

Jee,jee, sunnuntaipäivää tässä mennään.Aurinkoa ja pilvetöntä taivasta, ällöä lämpöä maailma täynnä, tukahduttavaa. Mutta vanhan kaavan mukaan ei auta itkut markkinoilla. Nukuin hyvin koko yön ja nyt olen taas pirtsakkaa naista. Herkkuun tein tilauksen, että tiistaina tuovat. Joudun sinne ihan omakohtaisestikin, mutta eipäs ole ihan niin montaa nyssykkää rollaattorin päällä.

Tavanomaiset puuhat eilen sairaalassa ja vielä lisäksi avitin hoitajaa siirtämään puolisoa ylemmäksi vuoteessa. Valuu alaspäin ja kun nostan vuoteen pääpuolta syöttämistä ja juottamista varten, on asento epämukava. Hoitaja ei aikonut ensin ottaa omaisen apua vastaan, mutta pidin pääni ja sanoin ensi viikolla olevani kuitenkin remmissä, niin voin jo aloittaa. Yksi, kaksi, kolme ja kolmannella vedettiin. Puoliso söi ahnaasti viemäni hedelmäkimaran, joi päiväkahvin kakkupalan kanssa ja alistui mukisematta parranajoon. Luin Steinbeckia ja pääsen kohta kirjan loppuun. Charleyllä on ollut vatsatautia, mutta eläinlääkäri paransi ja nyt on koira taas tuttu oma itsensä. Ei sitä jokainen koira tämmöistä USAn halki matkaa teekään. Uusia mielenkiintoisia hajuja 18 000 km taipaleella saanut haistella ja tavannut koirakavereita yöpymispaikoilla. Minäkin joskus ihan tosissani halunnut tehdä tämmöisen automatkan poikki suuren USAn. Mutta mistä sitä olisikaan tempaissut monen kuukauden ajan moiseen seikkailuun? Siispä tyydyin Eurooppaan ja lyhyempiin matkoihin. Hyvä niinkin.

C potee flunssaa. En huomannut "ressutella". Yskin vähän näytiksi täällä päässä, mutta ystävä ei kysynyt minun vointiani. No, minun vaivani alkaa olla ohi, joskus yskänpuuskia ja joskus kaipaan nenäliinaa. Olen vahvasti voiton puolella. Ihan kivaa, kun saa vedetyksi henkeä molemmilla sieraimilla suun ollessa kiinni. Käytän kotona taas tuulettimiakin, mutta ilmavirran ohjaan ohi.

En sitten ole mihinkään uuteen kahvilaan päässyt koko kesänä. Nyt on taas hurjia suunnitelmia puolison mentyä intervallihoitoon, että menen sinne ja sinne, teen sitä ja tätä. Saas nähdä. H:n voisi kutsua seuraksi, ennenkuin lentää taas Alanyaan moneksi kuukaudeksi. Kuka sitäkään olisi joitakin vuosia sitten uskonut, että Turkista tulee hänelle toinen koti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti