OMAISHOIDON KOUKEROITA

Vaippalähetys tuli eilen niinkuin pitikin, mutta vajavaisena. Totta kai. Toiset vaipat puuttuivat. Soitin kotihoitoon, josta otettiin omatarvikepalveluun yhteyttä. Tänään soitan minä ja haluan tietää, miksi jälleen asiat hoidettiin huonosti. Kahdet vaipat, eikä niitäkään kyetä oikein toimittamaan! Omakustanteiset olivat toivomusteni mukaiset.

Fysioterapeutti kävi ja puoliso tottelevaisesti teki pyyntöjen mukaan, jopa seisoikin hetken tukeutuen Eva-telineeseen. Vuodejumppaa, jota jatkan päivittäin. Nyt jo aamulla oli vaikeaa, kun puoliso oli haluton emmäjaksa-mentaliteetilla.. Sain kuitenkin kylpyhuoneeseen ja takaisin vuoteeseen, johon sitten tarjoilin aamukahvin. Päivällä otan hänet uuteen käsittelyyn.

Kotihoidon esimies tuli itse pesemään eilen puolison ja minä autoin, kun ei ollut saanut kaveria mukaansa. Taas kaivattiin pesusientä! Hän ei tiennyt syytä, miksi meille edellisenä päivänä oli änkeytymässä ruuanlämmittäjä. Tai ei tahtonut minulle kertoa. Sain tietää, että se kotiavun henkilö, joka kyseli siivousavusta, ei kuulu henkilökuntaan. Huijari? Brosyyrejä en liioin ole saanut. Taidan suhtautua asiaan olemalla siitä piittaamatta. Ne henkilöt, jotka eivät minua tunne, pitävät ilmeisesti minua helposti nenästä vedettävänä mammaraisena. Oi,oi, mitenkä ovat väärässä! Vaikka en ole enää kaksikymppinen, järki pelaa ja jaksan tapella byrokratiankin rattaita vastaan puhumattakaan huijausyrityksistä. Jotkut pesunaisetkin koettavat kepillä jäätä ja suhtautuvat minuun alentuvasti ja komentelevasti. Jossain vaiheessa yleensä huomaavat, että olen aivan täyspäinen kyynärkepistäni huolimatta ja pystyn puolustautumaan, olemaan eri mieltä esimerkiksi pesusienen tarpeellisuudesta.

Mitenkähän paljon on tässä maassa niitäkin omaishoitajia, jotka eivät pysty puolustautumaan, pitämään oikeuksistaan kiinni joko väsymystään tai avuttomuuttaan? He jotenkin ovat turtuneet, painavat päivästä toiseen, vuodesta toiseen rutiinilla jaksamatta mitään muuta. Ovat hylänneet oman elämänsä, kuluvat loppuun. Missä ovat aikuiset lapset? Missä ystävät, naapurit? Heidän pitäisi huomata tämmöisen omaishoitajan väsymys, tarttua siihen ja auttaa. Tämä on ikuinen ihmettelyni aihe. Sitten on niitä omaishoitajia, jotka eivät tee työtään virallisesti kunnan leivissä. Eivät ole osanneet/viitsineet hakea. On etuisuuksia, on myös velvoitteita. Näitä tarinoita on paljon, tuhansia.