Tikkutiistaita mennään.Pitäisikö panna luudan ja vispilän varpuja seinälle, jotta pahat henget jättäisivät Stadin Friidun kodin rauhaan pääsiäisviikolla? Huomenna kellokeskiviikkona panisin lehmän kaulaan kellon, jos minulla lehmä olisi. Kello on, mutta sekin lampaan kaulasta. Roikkuu muuten partsilla. Ja se lammas oli mamman lammas ja sen nimi oli Tipsu ja sillä oli karitsa, Tupsu.Tupsulla oli isä ja sen nimi oli Tapsu.Tapsu asuikin muualla. Mamma (äidin äiti) piti lampaita mökillään Friherrsissä ja asui siellä usein papan (äidin isä) kanssa ympäri vuoden. Siihen aikaan se lienee laillisesti sallittua. Kävivät vain Meilahdenkadun kotinsa välillä tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Tämän tässä ja nyt toi mieleeni kellokeskiviikko.
Kirjoitin kirjeen Italiaan. Ollut pitkä tovi viimeisimmästä. Uskollinen ystäväni lähetellyt kortteja ja nyt tuli pääsiäistervehdys.Kortin kuvapuoli ei kerro pääsiäisestä mitään, vaikka sen vietto on Italiassa tuikitärkeää. Kuvassa on Napolin Porta Capuana, josta tultiin juhlallisesti sisään kaupunkiin Tullaan ja mennään vieläkin. Toisessa kortissa ystäväni oli puolisoineen Roomassa katsastamassa jälleen kerran taidetta, jota siellä on yllinkyllin ihan niin että kateeksi käy. Aina uusia näyttelyitä vanhojen rinnalla. Kortin kuvassa Fontana di Trevi, joka on jokaisen turistin ehdoton must.
Ollapa joku tämmöinen meillä Helsingissäkin, edes sinne päin. Noh, Manta katselee alapuolellaan olevaa allasta ja merileijonien suusta suihkuavaa vettä. Tätä menoa katselee moni muukin runsaan kahden viikon päästä, kun railakkaasti suomalainen juhlii Valpuriaan. Joku pulahtaa altaaseen joko selvin- tai kännipäin. Niin ja sitten neito pestään tietysti. Pitäähän hiukset puhtaat olla, kun lakki päähän pannaan. Minun piirustuksenopettajani, joka oli myös Ateneumin opettajia, piti visusti huolen siitä, että me koululaiset emme puhuneet Havis Amandasta, vaan käytimme patsaan oikeaa nimeä "Merenneito". Kuitenkin kerrotaan Ville Vallgrenin (1855-1940), joka neidon loi, antaneen tälle aikoinaan ankaraa pahennusta herättäneelle "pariisilaiskoketille" nimen Havis Amanda. Ravintola Kappelin katolla on myös samaisen kuvanveistäjän työ. Naisfiguuri. Soitin kerran Kappeliin ja kysyin sen nimeä. Eivät tienneet muuta kuin että se on Ville Vallgrenin. Ehkä Ateneumissa tiedettäisiin. Palaan siihen.
Yö meni jetsulleen taas hyvin. Jännitin illalla vähän, koska puoliso vaikutti levottomalta. Epäilys turhaa. Nukkui kuin tukki suloisesti ja vaimeasti hetkittäin kuorsaten. Kun hän vielä tupakoi noin 15 vuotta sitten, kuorsaus oli julmetun kovaa ja repivää. Siirryin joikisikin öiksi nukkumaan muualle. Lopetettuaan sauhuttelun, loppui kuorsaaminenkin, mitä nyt, kuten äsken sanoin, silloin tällöin hillityn verhotusti.
Hyvää tikkutiistaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti