Piti olemani kirjoittamatta tänään,mutta enhän minä.Sopii hyvin tämäkin päivä kynäilemiseen (jos näin voi sanoa,kun vaan naputellaan) siinä missä muutkin.Herätty sangen varhain,yö melko rauhallinen,aamukahvit juotu ja mies on kirjailija Peter Maylen mukana Provencessa äänikirjan myötä.On muuten sitten semmoinen paikka Euroopassa,jonne mekin haikailimme muuttamista silloin kun vielä kaikki oli mahdollista melkein taivasta myöten.Oli kuitenkin säilöttävä unelmat Provencen lauhkeista talvista, kesäkirkkaasta auringosta ja rosoisista Välimeren rannoista siihen osaan sydäntäni,jossa on paljon muutakin toteutumatonta haavetta.
USAssa on keksitty! Nyt festivaaleilla sun muissa paikoissa,missä pitää kiirusta ihmismassojen keskellä täyttyy muovinen oluttuoppi yhdeksän kertaa nopeammin kuin ennen.Minuutissa 56 tuopillista kaljaa! Nopeuteen tarvitaan magneetti ja tuopin pohjaan jonkunlainen reikä,mutta pisaraakaan ei vuoda täytön jälkeen.Jeeee!
Olut! Jo 1500-luvulla Suomessakin oli olut kovassa huudossa.Linnanvouti Tukholmasta lähetti hätäsanoman Suomen Turkuun,että Tukholmassa on pula oluesta ja sitä pitää tuottaa Suomesta niin paljon kuin mahdollista on,"joka siellä on kaikkein voimakkainta". Toki olutta on nautittu paljon ennen tätä linnanvoudin tilausta.Ennenmuinaiset sumerit olivat kovia oluenjuojia.Mäskinteko onnistui liottamalla vehnästä ja ohrasta leivottua leipää.Mäski kävi aikansa.Oli tummaa ja vaaleaa olutta maustettuna hunajalla ja kanelilla.Noihin aikoihin papit määräsivät,miten kansa on ja elää.Myös oluen juomisen määrä päivittäin oli pykälissä: työläiset kaksi litraa,keskiluokka kolme,ylipapit ja maaherrat saivat viisi litraa.Aikaa tästä kulunut viisi tuhatta vuotta.
Egyptissä litki sekä faarao että kansa olutta.Olutteollisuus oli hyvässä jamassa ja taitavissa käsissä.Leipätaikina sielläkin valttia.Tehtiin palloja,jotka isossa ruukussa tulelle hapattumaan.Sitten murskattiin ja ei kun veteen mäskiksi.Jossain vaiheessa siivilöitynä sammioon ja myöhemmin pienempiin olutruukkuihin.Laatu oli hyvää,niin hyvää,että sitä ylistettiin seuraavalla tavalla: "Egyptissä tehdään ohrasta juomaa,jota siellä nimitetään zythumiksi ja joka ei jää väriltään eikä maultaan paljon viinistä jälkeen".Olutkapakoissa kului aika ja papyrusrunot neuvoivat oikeaan tapaan juoda,ettei liikaa päihdy.
Seuraavaksi tutumpiin maisemiin.Sinebrychoffin suku on alkujaan Venäjältä.Peter Sinebrychoff muutti Suomeen ja poika Nikolai oli Suomenlinnassa kauppiaana.Hänellä oli myös viinanpolttimo.Tomera kaveri huusi Helsingin kaupungilta oluenpanon yksinoikeuden kymmeneksi vuodeksi.Nikolai kuoli ja Paul-veljestä tuli seuraava oluenpanija.Hänen mielenkiintonsa ei alussa ollutkaan oluessa,vaan rahaa kilisi telakan,hotellin ja kylpylän kassoista Paulin taskuun.Mutta mieli paloi myös ohrajuoman pariin ja 1853 Paul ryhtyi valmistamaan tositarkoituksella mm.baijerilaistyyppistä olutta. Panimomestarit tuotettiin asianomaisesta paikasta.Elämä kohteli oluen parissa Paulia ja firmaa hyvin ja vain Suomen Pankki maksoi suurempaa veroa kuin olutkuningas.Firmassa oli eläkesäätiö,josta työntekijöille eläke maksettiin ja kymmenen vuoteen oma sairaala,missä sairastuneet hoidettiin.
Tämmöinen on alku kaikille niille oluille, joita pitkin Suomenniemeä nautitaan janoon sekä muuten iloksi laseista,tuopeista,kolpakoista ja suoraan pullonsuusta. Paul Sinebrychoff katselee hymyillen pilvensä reunalta oluthanojen vääntöä tämän maan lukuisissa kapakoissa,joita usein nykyisin myös pubeiksi kutsutaan.
Jotta ette luulisi tarinointia oluesta tuulesta temmatuksi,kerron lukeneeni tarkasti Helena ja Martti Vuorenjuuren olut-kirjan.En aivan vastikään kumminkaan,jotta tarkistukset olivat tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti