Prinsessa Ruusunen on kuollut! Silloin hän oli privaattinimeltään Tuula Usva,sittemmin Ignatius ja nyt kuollessaan Rosenqvist.Minun ikäiseni muistavat Tuula Usvan Ruususena elokuvissa,kun värttinä pisti sormeen ja seurasi pitkä uni.Kuten nytkin.Nyt vaan ei enää herätä uljaan prinssin suudelma.Elämäänsä vietti Tuula Rosenqvist puolisonsa kanssa Ranskassa,poissa julkisuudesta,poissa televisiokuuluttajan roolista. Suomessa kuitenkin nukkui pois.Sairaus voitti.Rivit harvenevat.
Naisten osuus alkoholin kuluttajina on noussut.Se näkyikin tänään Alkossa,kun olin hankkimassa keittiösherryä.Asiakkaina pelkkiä naisia ja jo arvokkaan ikäisiä,viininsä tuntevia.Minä sen sijaan tutkailin kauan sherryhyllyn ääressä tuotelappuja lukien.Sampanjaa olisin osannut paremmin ostaa.Sitä ei ollut tänään tarkoituskaan.Ostin sen sijaan suuren atzalean olohuoneen pöydälle.Vaikeimpia hoidettavia.Olen monasti epäonnistunut,enkä nytkään taatusti onnistu pitämään sitä hengissä.Kukoistaahan tuo joitakin päiviä.
Muutamia ystävänpäiväkortteja jo tullut.Enkä minä lähetä yhtäkään.Soitan puhelimella,vaikka ei se tietenkään samalta tunnu,kun ei ole värssyäkään.Eeviltä tuli semmoinen,että "ystävyytemme ei ole harmaantuvaa sorttia". Eikä olekaan.Vaikka me kaksi kyllä olemme! Tai niin muut väittävät.Sydänhän meillä kummallakin rallattaa sitä maagista neljännesvuosisadan ikää.Minäkin tänään tuuraajapäivänä kampaajalla,jossa hiukset pätkäistiin nuorekkaaseen pituuteen.Nyt myssyn reunoista kurkistelee tyttömäinen lookki.
Istuin taas siinä hierovassa tuolissa ja kampaaja hieroi käsin päätäni.Olisin siihen voinut jäädä pitemmäksikin aikaa,mutta kello raksutti kotiin joutumista ja tuuraajan päästämistä seuraavaan kohteeseen.Myöhästyin muutaman minuutin.Taksi oli otettava tavanomaisten kantamusten takia.Kuljettaja sattui olemaan eläkeikäinen vaari,joka hiljokseen ajaa hyssytteli muistaen antaa tietä jalankulkijoille,vaikka olivat kaukana.Viittoili kohteliaasti kädellä kertoen kyllä odottavansa.Valotkin punaisia koko matkalla. Rummutteli sormiaan ohjauspyörässä leppoisasti tyytyväinen ilme kasvoillaan.Hissunkissun etenimme kuskin jutellessa talvesta ja lumista,menneistä ja tulevistakin.Ei edes huomannut etten vastannut.Lopultakin kotioven edessä.
Omaishoitajien jäsentiedote Polli-lehti tipahti luukusta.Ei juurikaan mitään uutta,ei parempaan jos ei huonompaankaan suuntaan.Kaupungin edustajien kanssa kovasti neuvoteltu miten asiat tulisi paremmin hoidetuiksi niin omaishoitajien kuin hoidettavienkin kannalta.Tulisi ja tulisi,päästäänkö puusta pitkään? Kyllähän asioista päättävien taholta kaikenlaista sanahelinää kuuluu omaishoitajien työn arvokkuudesta ja siitä suuresta säästöstä,mikä yhteiskunnalle koituu,kun omaishoitaja hoitaa hoidettavaa kotona eikä lykkää laitokseen.
Näyttäisivät konkreettisesti,miten arvokasta tämä työ on.Helpottaisivat edes niin,että me kaikki omaishoitajat Suomessa saisimme pitää ne kolme lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa.Meillä on nimittäin kuntia,joissa tämä ei ole mahdollista,kun ei ole osoitettu paikkaa,minne hoidettava omaishoitajan loman ajaksi voisi mennä.Olenkin nyt justiinsa sitä mieltä,että ne mahdolliset Guggenheim-rahat suunnattaisiinkin todellisiin tarpeisiin mm. omaishoitajien työn helpottamiseksi.Ja on niitä muitakin tuikitärkeitä rahareikiä.En enää pidäkään palopuheita saadaksemme Guggenheimin Helsinkiin.Tai harkitsenkin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti