22. tammikuuta 2011

SEINÄÄN KAHLITTU

HS-nettisivulla järkyttävää luettavaa.Hollannissa mielenterveyspotilaiden hoitolaitoksessa epäinhimillisiä "hoitomuotoja".Brandon-niminen teinipoika kahlittuna seinään jokaisena päivänä jo kolmen vuoden ajan "väkivaltaisen ja itsetuhoisen" käytöksen vuoksi.Minä maallikkona en ikinä usko,että tämä ainakaan auttaa pojan sairaudessa.Ei ikinä! En ollut uskoa silmiäni lukiessani.Mitä kaikkea ympäri maailman me ihmispedot keksimmekään.En tiedä,tuoko televisiossa näytetty dokumentti mainitun laitoksen hoitotapoihin muutosta.Onko lääkäri määrännyt pojan kohtelun? Miksi tähän ei ole aikaisemmin puututtu,kun pojan vanhemmat ovat olleet tietoisia? Ei kai kukaan vakavissaan ajattele kahlemenetelmän olevan se ainoa oikea ratkaisu potilaan kohdalla? Hitto kun panee vihaksi!!!

Sitten toinen asia,jossa ei vihakaan auta.Grönlanti sulaa sen kuin kerkiää.Meren pinta noussut arviointeja enemmän,kun viime vuonna jäätä ja lunta muuttui vedeksi 530 miljardin tonnin verran.Kesä 2010 kolme astetta aikaisempia lämpimämpi.Vähitellen lopahtaa Grönlannin poikki hiihteleminen.Menee souteluhommaksi.Kerrotaan,että Grönlanti nykyisin maailman suurimpana saarena ei olekaan yhtenäistä maata,vaan kaiken alla on saari poikineen.Kartat uusiksi.Huolestuttaa kaikki tämmöinen,vaikka järkikulta kertoo,etten ole edes näkemässä.Silti.Oikeastaan olen iloinen,että sain elää tässä maailmassa,jossa asiat ovat vasta vähän mullinmallin.

Eilen sain satikutia puhelimessa,kun olen "vain uusien ystävieni" kanssa ja vanhat on heitetty menemään.Noh,nämä "uudet" eivät suinkaan ole uusia,vaan vanhoja luokka- ja koulutovereitani,jotka ovat taas putkahtaneet elämääni. Eikä vanhoja ole mihinkään heitetty.Tosiasia on se,että ajat eivät tapaamiseen ehkä sovi yhteen.Sitten on kremppaa siellä ja täällä.Sanovat jo kysyttäessä,että eivät ehkä voi tulla,jos on paha päivä.Kun tapaamisen järjestely aloitetaan näin kielteisissä merkeissä,saa se kutsujan toppuuttelemaan treffi-intoaan.Onneksi useimmat kuitenkin ajattelevat positiivisesti ja jos tulee este,siitä ilmoitetaan ja sovitaan uusi aika.Ei se ole vaikeaa.Kaikki eivät myöskään ymmärrä,että minun aikani on ihan oikeasti rajallista.Tapaamiset on järjestettävä tuuraajapäiville ja niitä on yleensä vain kaksi kuukaudessa.Niinä päivinä on myös muuta kuin treffeillä istumista.Valitettavasti.

Olen tietysti itse muuttunut vuosien saatossa,eikä asiaa ole hillinnyt mieheni sairauskaan.Olen tullut vaativammaksi.En enää jaksa kuunnella pitkiä marinoita joko tapahtumaköyhästä elämästä,lääkkeistä tai kipurutinoita.Kun juttelen puhelimessa tai tapaan henkilökohtaisesti,kaipaan vaihtelua.Oikeaa keskustelua aikuisten kesken,iloisia asioita (olen varma,että niitä edes joskus meille kaikille tapahtuu) kuin myös pikaisesti kerrottuja murheita (niitäkin meillä jokaisella),ajatuksia maailman tapahtumista,mielipiteitä jne. Asioita,jotka olivat meille tärkeitä,kun vielä pyörimme työelämässä ja olimme voimissamme.Iän myötä tietysti elämänmeno supistuu ja joskus jää jäljelle häkellyttävän vähän.Voisin itse olla juuri näille ystävilleni se ilopilleri eikä odottaa heidän virkistävän minua.No niin,Omatunto,hyppääpä pois olkapäältäni,meni jo perille.

Eilen meitä kuljetti kotimatkalla virolainen invataksinkuljettaja.He ovat iloista,välitöntä ja auttavaista porukkaa.Yleensä.Kyselin,miten pärjäävät Virossa eurojen kanssa.Kuski kertoi äitinsä heti sanoneen: minä en enää rikas. Hinnat nousseet kuten meilläkin markan hävittyä.No,tottuvat kuten mekin aikanaan. Kuljettaja haki meidät Stockmannin sisäpuolelta,työnsi pyörätuolin ja kantoi yhden kassin.Sama kotipäässä.Melkein hyppelin ilosta hänen vierellään muitten kantamusten kanssa.Tiedän nimittäin,että kun minä en ole heidän asiakkaansa,ei toimenkuvaan kuulu minua saattajana auttaa.Pääasia on tietysti juuri kassien kanssa,että miestä työnnetään,niin minulla onkin ykskaks kaksi kättä nyssyköitä varten.Uskokaa tai älkää,mutta vaatii aikamoista taitoa kantaa ja työntää.Minä tiedän.Enkä tämän retken jälkeen ollut yhtään lopahtanut kuten lähikauppareissusta taannoin.

Sataa lunta.Totta kai.En jaksa enää siitäkään äksyillä tai olla harmistunut.Satakoot nyt niin peijoonisti vanhan päälle.Kyllä mittumaarina jo hellittää.

P.S. Repe-nimimerkille terveisiä,joka ilahdutti kommentillaan "mitä me sillä Guggenheimilla tehdään". Kyllä me,Repe-hyvä,tehdään.Yksi asia on se miksi: se tuo turisteja ja turistit tuovat rahaa.Helsinki tulee tunnetummaksi,eikä enää ole vain yksi pieni piste Skandinavian kartalla.Kuten joku HS-raadissa kirjoitti,meistä puhutaan muutakin kuin muurahaispesässä istumisesta kilpailumielessä tai akankantokisasta jossain Jumalan selän takana,jos museohanke toteutuu.Modernin ja nykytaiteen kannattajia on Suomessakin (vaikka minä en suuremmin ole) ja Helsingin Kiasma on kovin pieni ja vaatimaton kokoelmineen Guggenheimin rinnalla,joka taas on maailmankuulu.Suomelle ei oikein riitä Nokia ja Marimekko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti