15. tammikuuta 2011

RATIKAT JA RAAKUT

Helsinki säännöstelee väliaikaisesti pysäköintiä tietyillä ahtailla ratikkakaduilla ja se on hyvä se.Olen hiukan itsekseni ihmetellyt autoilijaa,joka parkkeeraa autonsa niin,että kiskoilla kulku raitiovaunuilla tyssääntyy tai ainakin vaikeutuu.Ratikka kun ei voi väistää!HS-netti kertoo,että yli 300 kertaa on autoilijan ajattelemattomuus ja tyhmyys estänyt tänä talvena ratikan kulkua ja on pitänyt ajaa poikkeusreittiä hänen takiaan.Ennen vanhaan sanottiin: äly hoi,järki älä jätä!

Olenko minä nähnyt joskus jossain raakun? Olen. Pienenä,kun minut päästettiin kahlaamaan joen rantaveteen.Nostin simpukan vedestä.Kato,isä!Näiden kokemusten jälkeen en monesti ole raakkuja nähnyt kuin niiden sukulaisia buffet-pöydissä tai kauppojen kalatiskeillä.Nyt suomalaisilla raakuilla menee huonosti.Ja tämäkin on ihmisten syytä.Aikanaan jokihelmisimpukka alkoi hävitä ylenpalttisen pyydystämisen vuoksi.Piti kerätä ainakin tuhat raakkua saadakseen edes yhden pienen helmen.Moni simpukkaparka menetti henkensä ihmisen ahneuden vuoksi. Tämäkin juttu juontaa SK:n kirjoituksesta,mikä tässä ja nyt mainittakoon.Jatkan.Raakun toukan on kiinnityttävä esimerkiksi lohen kiduksiin alkaakseen kunnon raakunelämän.Ilman lohta ei siitä mitään tule.Kala ei pätkääkään kärsi kiinnittymisestä.Ehkä se vaistoaa hyvän tarkoituksen ja pääseehän se asukistaan jonkun ajan jälkeen eroon tämän kiinnittyessä pohjan kiviin tai muuhun tukevaan.Lohia tarvitaan,puhtaita ja vapaita jokia tarvitaan ja raakku tarvitsee kumpiakin päästäkseen varttumaan aikuiseksi.Sen elämä on yleensä pitkä,jopa sata vuotta.Tuo pieni mitättömän näköinen olento saattaa elää kauemmin kuin minä! Onnea raakuille ja vesien suojelulle! Onnea välittämiselle! Myös muusta kuin ihmisen omasta itsestä.

Jaahas,meidän vahanaikaisessa ulkomittarissa on viisitoista pakkasastetta.Ulos ei taatustikaan mennä tänään.Vaikka kotikatu on tyhjennetty lumesta ja samoin "Himalaja" katosi roskistalon seinän vierestä pihalla.Joku lapsista jo ehti pitää sitä oivallisena liukumäkenä,kunhan ensin pääsi kiipeämään ylös.Roskiksen vienti sujuu taas ilman kiertotietä.Kuin myös aika tasaista on pyörätuolilla meno,kunhan pääsen kokeilemaan jonain päivänä holotnan väistyessä pienemmille lukemille.Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti