1. lokakuuta 2010

POKROVAPÄIVÄNÄ

Huomenta,lokakuu! Ja huomenta pokrova,ortodoksien Jumaläidin neitsyt Marian suojelusjuhlapäivä. Aurinko paistoi verhojen lomasta herätessäni.Taivas pilvetön.Asteita tosin oli vain muutama plussan puolella.Ja niinhän sitä meinattiinkin.Mitäpä siihen lisäämään.

Pakollista ulosmenoa ajateltuna täksi päiväksi.Pitää hyödyntää vielä rantaraitit.Talvikunnostusta ei harrasteta.Vain jokunen kävelijä jättää hankeen jalanjälkensä.Toiset perässä ja niin muodostuu polku.Pyörätuolilla ei ole menemistä.Saamme katsella kauempaa meren jäätymistä.Jään peittäessä vedet kauaksi ulapalle asti laivaväylärailoa paitsi,tunnen ahdistusta.Estetään ikään kuin pääsy maalta pois.Ehkä minusta ei olisi sisämaaeläjäksi.Meri antaa vapauden tunteen,kun tietää sitä myöten pääsevänsä vaikka maailman laidoille asti.

Illalla vuoteeseen mentyäni panin itselleni kuulumaan Kuninkaantiestä kertovan äänikirjan 1700-luvulla,jolloin mainittu Turun ja Viipurin välinen maantie oli kovassa käytössä vilkkaimmillaan historiansa aikana.Silloin sitä ei tokikaan Kuninkaantieksi kutsuttu.Ei ollut oikein nimeä ollenkaan ja jos,niin vain kansan suussa muokattu,jonka kaikki tiesivät ja tunsivat.Yhä edelleen kutakuinkin samaa tietä voi ajella pätkittäin,missä siitä on jotain jäljellä ja tieviitoin kerrottuna.Enää ei hevosten vetämien rattaiden jäljet näy,eikä kievareiden ovet avaudu väsyneen matkailijan koputtaessa ovea.Nyt huristetaan bemareilla sun muilla menopeleillä suitsait Turusta päin päämäärää kohti,eikä juurikaan kuulla historian lehtien havinaa.Tuskin huomataan aika-ajoin esiin työntyvää viittaa,jossa on kruunu ja sana "Kuninkaantie".Ja jos,niin ei jäädä miettimään,jos ei olla asialle vihkiytyneitä,mistä moinen nimi? Suhahdetaan ohi cd-levy täysillä pauhaten katse tiessä,eikä nähdä tien varsien jo vanhuuttaan käpristyneitä puita,jotka ovat ehkä olleet paikallaan ikiaikoja ja voisivat kertoa meille tien tarinan.Eikös Liisa ihmemaassa-sadussakin pupu Töpinä sanonut "kiire on,kiire on,me kierrämme ympäri auringon"?

Pihalla oltiin päivänä muuanna puhaltamassa lehtiä kahden miehen voimalla.Hetken kuluttua vilkaistessani olikin toisen miehen tilalla A-portaan vilkas miehenalku,jolta ei jää mitään huomaamatta eikä mihinkään osallistumatta.Puhallin oli melkein pojan kokoinen,mutta urheasti poika piti pintansa ja lehdet kasaantuivat tottelevaisesti hänenkin tahdostaan.Tämä on se kohtelias pieni herrasmies,johon olen ylen ihastunut.Sukujuuret kaukana Pakistanissa,jossa perhe silloin tällöin käy ehkä sukuloimassa.Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme lasta.Äiti ei yleensä ainakaan pihalla harrasta juttelua naapureitten kanssa.Tosin minulta kerran kysyi,jos tarvitsen apua kauppakassien kanssa ja pani juuri tämän puhaltajapojan avittamaan.Muuten kulkee hiukan arkana pakistanilaisesti puettuna pihan poikki kiireisin askelin.

En tunne heitä,näitä lapsia paitsi,mutta haluaisin tutustua.Tokko on mahdollistakaan,ellei rouva osoita halukkuuttaan.Vaikka olen rasisti,en paheksu näitä ulkomaalaisia,jotka ovat sopeutuneet oloihimme,elävät lain mukaisesti työtä tehden ja veroja maksaen.Tässä perheessä tuntuu myös lasten kasvatuksella olevan iso osa.Sen näkee varsinkin vanhimman pojan käytöksestä,josta monet suomalaiset pikkupojat saisivat oppia ottaa.Toivon hänen säilyvän samanlaisena,eikä ikinä omaksuvan huonoja ja epäkunnioittavia käytöstapoja.

Tässäpä tämänpäiväistä.Olisi otettava vaarin vanhan kansan viisaudesta "Mitä lyhyempi teksti,sitä parempi saarna". Onnistuneeko minulta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti