19. lokakuuta 2010

BOND,SOMALIAN TUOKSUT JA KIRKOSTA PAKO

Saavat puitten lehdet nyt kyytiä navakan tuulen riehuessa lehvistöissä.Ei aikaakaan niin puut törröttävät kaljuina lehtien värittäessä asfaltin pintoja.Viisi astetta plussaa meidän mittarissa,joka on semmoinen vanhanaikainen ulkopuolella oleva entiseltä kuumemittarilta näyttävä.Riittävän tarkka minulle.Se,että tietäisin ulkona olevan 4,8 astetta viiden sijaan ei todellakaan ole tuikitärkeää.

Illalla katselin uuden ajan James Bondia.Näyttelijä Daniel Graig otti roolin haltuunsa tässä Casino Royalessa vuonna 2006.Mutta minusta ovat Sean Conneryn saappaat liian suuret.Tämä 007 riehuu,tappaa ja tappelee koko rahan edestä.Connerymainen gentlemanni on tiessään,eikä kaveri tiedä viineistäkään mitään.Ohjelmalehtinen hehkutti miestä väittäen tämän olevan juuri se Bond,jota Ian Fleming on tarkoittanut.Mene ja tiedä.Se,että hurjissa takaa-ajokohtauksissa tehdään huikeita akrobaattitemppuja juoksemalla hengenvaarallisissa paikoissa rosvon perässä tuntuu tässä leffassa olevan pääasia.Kokonaisia taloja sortuu Bondin ja petollisten pahojen miesten kamppaillessa.James Bond on yltäpäältä veressä,mutta se ei tahtia haittaa luotien viuhuessa ja miesten kaatuessa kuin heinää.No,senhän tietää,kuka lopussa on voittaja.Tosin rakkauden puolella ei,sillä kohde vetää viimeisen henkosensa vedessä ja kuolee kauniisti niille sijoilleen pitkien kiharaisten hiusten velloessa sievien kasvojen ympärillä.Mutta työ ennen kaikkea. Esimies M antaa kiitokset ja homma jatkunee uusissa seikkailuissa,joissa Bondin ylivertaisuus rosvojahdissa ei anna erehtymisille sijaa.

Mies päässee tällä viikolla kotiin.Hoitaja kysyi,jos kuitenkin haluan häntä vielä joitakin päiviä sairaalassa pitää.Minä halusin,sillä edellinen sairaalakeikka kertoi,että jos ei hoideta loppuun asti,hän on taas parin viikon kuluttua samassa paikassa.Tämä minulle luvattiin.Niinpä tänään taas visiitille.Ehkä ratikkakin jo kulkee.Kuorma-auto oli eilen jälleen vetänyt raitiovaunujen piuhat alas.Edellisestä tapauksesta on viikon verran,jolloin huolimattomuus maksoi liikennekaaoksen keskustassa.Istuessani sitten eilen raitiovaunussa kuulutettiin kesken kaiken,että ratikat ovat poikkeusreiteillä eli etten pääse sairaalan pysäkille.Poistuin vaunusta ja aloin etsiä taksia.Sillä perille.Myöhemmin soitin liikennelaitokselle ja kyselin tilanteen kehittymistä.Ei mitään.Taas taksikyyti pysäkille,josta pääsin jatkokyydillä kotiin.Että tämmöistä meillä Helsingissä.

Miksi somalialaiset naiset tuoksuvat niin voimakkaasti? Eräältä pysäkiltä lennähti kaksi naista ratikkaan.Toinen istuutui eteeni.Pian leijui koko vaunussa voimakas tuoksu.Eniten minun nenääni,kun lähellä olin.Toinen nainen haisi kauempana.Kumpikin oli värikkäissä vaatteissa kasvot paljastettuina puhuen vilkkaasti keskenään,vaikka välimatkaa olikin pari penkkiä.Tuoksu yltyi.Yritin hienovaraisesti pitää kättä sierainten edessä ja suunnittelin paikanvahdosta.En tullut sitä tehneeksi,etteivät luule rasistiksi,vaikka sitähän minä olen.Istuin paikoillani ja kärsin.Haju tarttui,jopa hihanikin tuoksui.Se on voimakas,raskas,jotenkin pistävä tuoksu,ei eurooppalaisen parfyymimäinen.Siinä on jotain mausteista ja sakean makeaa,josta voi saada vaikka päänsäryn.Se jäi vielä naisten poistuttua.Näin heidän kiiruhtavan kohti metroasemaa ja ilmeisesti itä-Helsinkiä,jossa Somaliasta tulleita asuu.Kuljettaja avasi kaikki ovet.En tiedä,oliko tahallista vai tapa.Haju oli ja pysyi.Tuoli,missä minua lähinnä oleva nainen oli istunut löyhkäsi ihan itsekseen ja ties kuinka kauan vielä.Tunsin nenässäni vielä illallakin tuikean aromin.Mitä kumman ainetta he ajavat oikein itseensä?

Kirkosta on lähtenyt kävelemään jo 25 000 ihmistä.Päivi Räsänen on siitä pahoillaan,mutta seisoo tanakasti sanojensa takana,joita laukoi tässä paljon puhutussa homoillassa.Tämmöinen joukkopako- ja lisää tulee- tekee jo suuren loven kirkon tienisteihin.Mutta ei hätiä mitiä.Kirkko on vauras,omaisuutta on.Sen kuin vain asioita järjestelemään.Olen äärettömän iloinen,että me suomalaiset näytämme näin suurella joukolla mielipiteemme eli nousemme barrikadeille.Harvoin meillä näin tapahtuu.Purnaamme nurkissa keskenämme,josta ei synny muuta kuin suuria sanoja ja nehän eivät tunnetusti suuta halkaise.Nyt kansa puhuu.Tässä kohdin sanon taas,että kirkon on muutettava asenteitaan nykyajan mukaan.Astuttava jalustaltaan alas,nöyrryttävä ja osoitettava konkreettisesti,että me kaikki ihmiset olemme sukupuolisesta käyttäytymisestämme huolimatta saman arvoisia niin kirkon alttarin edessä kuin sen ulkopuolellakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti