5. lokakuuta 2010

KUUROUTTA JA KIHTIÄ

Miehestä tuli kuuro.Tai oikeammin kuulosta tuli valikoiva.Esimerkiksi "mennään suihkuun" kaikuu kirjamellisesti kuuroille korville,kun taas "syömään" saa oitis liikettä aikaan.Tämä ilmiö tupsahtaa aina kotielämäämme silloin tällöin.Pitkään jatkuessa häiritsee ainakin minua.Aavistelin vaivan olevan joko todellisen jollain tapaa ja silloin olisi vahaa tulppana kuuloelimessä tai "kuurous" on jonkunlainen protesti.Varasin lääkäriltä ajan.Samalta Mehiläisen komistukselta,joka läpäisi ensikäynnillämme tarkan seulani,jossa lääkärin ammattitaitoa ja myötäelämisen määrää mitataan.Laitteet esiin ja korvia katsastamaan sisäpuolelta. Vahaa toisessa,sanoi lääkäri.Alettiin poistaa miehen vikuroidessa ja voihkiessa ja minun pitäessä kaksin käsin päätä paikoillaan siinä onnistumatta.Lopulta lääkärin ja minun yhteistyö tuotti toivotun tuloksen ja korvasta pullahti sinne kuulumaton ainemöykky.Kiitettiin ja käteltiin (lääkärin aloitteesta) ja eikun kassan kautta taksilla kotiin.Rauha ja kuulo on palautunut.

Rauha on myös nyt ainakin toistaiseksi Kalasataman romanileirissä,jonka olemassa oloon ei kaupunginhallitus halunnutkaan puuttua.Asia siis ennallaan.Miten leiriläisten käy,jos talvesta tulee ennustetun kaltainan ja kylmin sataan vuoteen? Olen niin raaka,etten edes korvaani lotkauta myötämielisyyden ja säälin takia.

Elokuvateatteri Bristol Mikonkadulla vetelee viimeisiään.Kansa ei käy.Nyt tykätään niistä,jossa saman katon alla on monta leffateatteria.Bristol kuuluu siihen vanhaan kaartiin,jossa yksi sali ja yksi kangas.Näinhän olivat kaikki ennen muinoin.Bristolin paikalle kaavaillaan,totta kai,ravintolaa! Niitähän puuttuukin Helsingin keskustasta! On muuten sitten jokikisessä korttelissa ja parhaimmassa tapauksessa useita.

Ruotsi liittyi niihin maihin,jossa omia kansalaisia toppuutellaan matkustamasta Euroopan suurkaupunkeihin nyt kun terroriuhka on päällä.Ainakin,jos aikoo matkailemaan Eiffel-torniin,niin pitää olla valppaana. Miten se onnistuu? sitä en tiedä.Jos on juuri ajellut hissillä korkeuksiin ja näkee kiikarilla jonkun puuhastelevan yhden tornin jalan kimpussa epämääräisin liikkein,niin mitä sitten? Ei siinä ehdi sanoa ehkä kissaakaan,kun pamahtaa enemmän tai vähemmän.Toivotaan että vähemmän,sillä mitä Pariisi olisi ilman tätä maamerkkiään? Ja kaikkein eniten toivotaan,ettei missään mitään tapahdu ja koko maanosaa uhannut asia onkin vain uutisankka.Eikä ne,jukupliut,uskaltaisi tehdä Eiffel-tornille mitään.Ranskalaiset raivostuisivat ja siitä on leikki kaukana,kun fransmannit ovat vihaisia.Minä olen tämän asian kokenut Pariisin liepeillä sikäläisen liikennepoliisin kanssa,että tiedän! Näin jälkeenpäin ajatellen,en ole ihan varma,kumpi oli kiukkuisempi,ranskalainen poliisi vaiko suomalainen nainen,sillä äkäinen olin kuin ampiainen.

Aurinkoista ja tuulista ulkona.Silti aiomme sekaan myöhemmin.Miehen parturikeikkakin odottelee vuoroaan ja jos sittenkin änkeytyisimme myös Hulluille Päiville tällä viikolla.Tämähän on vasta aluillaan.Pitäisi saada hankituksi kunnon kaupasta parsakaalia,kun tähtäimessä on valmistaa niitä juustokastikkeessa.Mies ei koskaan ole ollut juurikaan mikään parsakaalin ystävä,mutta kun sen upottaa kastikkeeseen ja kuorruttaa uunissa,niin eiköhän tuo maistu.Näillä keinoilla opetin hänet nauttimaan myös juurisellerin mausta ja nykyisin juures menee kuin tyhjää vaan.Pinaatin kanssa kävi samoin,vaikka se on nykyisin häneltä enemmän kielletty kuin sallittu.En siis ujuta salaa mihinkään.

En ole kertonut,eikä suuremmin ketään kiinnostakaan,mutta kerron silti,miehen taannoisen sairaalassa olon syystä.Diagnosoitiin epämääräiset vaivat jalassa kihdiksi.Kihtiä olisin hänelle viimeiseksi ajatellut! Ennen vanhaan sitä pidettiin herrasmiesten vaivana ja eritoten portviinin aiheuttamaksi.No,herrasmies mieheni on siinä kuin muutkin miehet,mutta portviiniä ei ole vuosikymmeniin maistanut eikä muutakaan alkoholia seitsemään vuoteen.Ei kehity näistä,kertoi lääkäri,kun olin hänelle viisauteni kihdin synnystä ladellut.Kihti liittyy aineenvaihduntaan.Hoitoon ja katalan sairauden poissapitämiseksi on ruokavalio tärkeää siinä missä lääkityskin.Ja meillähän nyt rajoitetaan lujasti (=suurinpiirtein) puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden syöntiä.Pinaatti on yksi.Hullu juttu on vain se,että kun yksi sairaus myöntää jonkun aineen syönnin,toinen sen kieltää.Kultainen keskitie tässäkin kai poikaa.Siispä lihaa ruokapöydässämme,vaikka se mainitaan kohtalaisesti puriiniaineita sisältävien listalla.Onneksi olen huolehtinut siitä,että kasviksilla on meillä ollut tärkeä osa ja sitä linjaa kannatan edelleenkin.Kasviksista saa mitä herkullisimpia ruokia kaikissa muodoissaan.Tämä kihdistä.

Tässäpä tämän tiistain tuulahdus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti