1. toukokuuta 2010

AAMUKAHVIN AIKAAN

Första Maj,kuten ruotsalaiset pruukaavat sanoa.Vähän on harmaata ja sateen tuntu leijuu uhkaavana.Ja niinhän sitä luvattiin.Muutenkin kolea sää on kuulemma hillinnyt vapun viettoa.Ehkä eivät aivan kaikki aikojat ole tänään Ullanlinnassa.Me taidamme pysytellä sisällä.

Ahkeroin jo aamutuimassa parvekkeen kimpussa miehen vielä vedellessä sikeitä.Olen ollut aikeissa ostaa toisen korituolin.Kysellyt ja kuulostellut,vaan ei ole sinne päinkään kuin vuosia sitten ostettu tuoli.Sitten keksin.Meillä on jousi- eli vaijerikeinutuoli myös Boston-tuoliksi kutsuttu.Pääsen huomattavasti vähemmällä tämän ratkaisun kanssa kuin joko ostamisen tai raahaamalla partsille tuolin,mikä sinne aina raahattu on kesäksi korituolin pariksi.

Nostin kuin tyhjää vaan Bostonin ovesta partsille ja heti istuuduin keinumaan.Tämmöiset tuolit ovat Suomeen rantautuneet joskus 1840-luvulla ollen alkuaan amerikkalainen keksintö jostain 1700-luvulta.Niitä näkee villin lännen elokuvissa,kun äijät istuvat kuistilla katsellen hiekasta pöllyävää katuelämää.Nyt minä istun ja katselen pihaelämää,kunhan se tästä suven tullen virkistyy.

Kerroin ehkä joskus aikaisemmin hiukan suivaantuneeni Helsingin kaupungin päätöksiin.Nyt olen suivaantunut lisää.Niin paljon,että olen ottanut yhteyttä vähän sinne ja tänne eri instansseihin ja halunnut tietää perustelut erinäisten omaishoitajien etuisuuksien supistamiseen ja osin poistamiseen koskien tarvikkeiden saantia.Asia on kovasti kesken,mutta vauhditin sitä kuitenkin lähettämällä sähköpostia eräälle Helsingin kaupunginvaltuustoon kuuluvalle kansanedustajalle,jonka kuvittelen liittyvän virkansa puolesta asiaan.Olen hänet myös kolme vuotta sitten henkilökohtaisesti tavannut silloisessa mieltäni kaihertaneessa asiassa.Istuimme leppoisasti kahvikupposen ääressä jutellen niitä ja näitä asiani ulkopuoleltakin.Mukava ihminen.
Nyt odottelen,mitä nykyisessä asiassani seuraa ja mitä seuraavaksi teen.Aion olla jollekulle jossain tässä asiassa vaikka piikkinä lihassa,jos niikseen tulee.Kaipaan perusteluja (hyviä) kaupungin toimenpiteistä.

Alkoiko sataa? Kyllä. Tuuli heiluttaa oksia,asfaltti kiiltelee märkänä ja talo on aivan hiljainen.Merellä sen verran sumua,että laivat huutelevat.Siitäkin äänestä pidän.Se on laivojen juttelua muille.Olen senkin oppinut,että kaijassa seisovan risteilyaluksen kolminkertainen törähdys tarkoittaa,että "nyt lähdemme merelle". Mattimyöhäisille matkustajille tulee tulenpalava kiire.

Lokkipariskunta jätetalon katolla puuhastelee pesän rakennuksen kimpussa.Kailottavat kuuluvasti rakkauttaan toisilleen näyttäen risua nokassaan,joka asetetaan huolellisesti koko ajan enemmän kodiksi hahmottuvaan ympyrkäiseen kekoon.Missähän ne viettävät aina talvensa? Kalalokilla on suhteellisen pitkä elämänkaari,jotta nämä ovat niitä samoja veijareita.Viime kesänä niiltä tapettiin yksi poikanen.Pojille tulee hävittämisen vimma ja silloin kivitetään.Missä kotikasvatus? Missä toisen elämän kunnioitus? Jos tapaan tämmöiset pojankoltiaiset itseteossa,niin puutun oitis asiaan.Siihen pitäisi muidenkin puuttua.Kuitenkin se on asia,jota ei nykyaikana noudateta,kun "se ei minulle kuulu". Ei tämän enempää tästä.Tulen aina niin vihaiseksi.

Eikä enempätä kirjoittamistakaan tänään vapun päivänä vuonna 2010.Terveisin Stadin Friidu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti