Jaahas, se on sitten marraskuu. Alkaa haista jo joululta. Kun olin kaupungilla, siellä jo oli valoa ja meininkiä. Minulla oli stadiin oikein asiaa ja kivaa oli taas tuntea olevansa oikea immeinen muiden joukossa. Toista kuin täällä periferiassa. Kahvikapseleiden ostoon asti en päässyt, kun kertyi muuta ostettavaa, että päätin palata kahviasiaan ensi viikolla. Stockmannin Herkussa tepastelin pitkän tovin. Piti saamani kahvitustarpeet vierastani H:ta varten, joka visiitti tapahtui eilen. Ostin aidon italialaisen Loison Uva Filone- rusinakakun, jota vieraalleni tarjosin. Loput kakusta työnsin pakastimeen. Tuhosimme tervetuliaisiksi pullollisen kuohuviiniä ja sitten vasta oli kahvittelun vuoro. Oli melkein seitsemän sortin tarjoilu ja pitkästä, pitkästä aikaa nautin koko sydämestäni emäntänä olosta. Juttu luisti ja paljon oli asiaa, kun emme olleet nenätystin tavanneet pariin vuoteen. Onneksi on puhelin. Saatoin vieraani bussipysäkille, josta olin hänet hakenutkin. Sade oli loppunut ja olo oli onnellinen. Hieno päivä!
Ystäväni L:n kotona voidaan paremmin, josta olin myös onnellinen. K soitti ja oli hyvällä tuulella, vaikka olo himpusti kinkkinen. Niin että joka puolella enemmän hyvää kuin pahaa. Tänään on pyhä, vaikka on lauantai. Pyhäinpäivä ja sekaan ujutetaan halloweenia. Kaupoissa muovisia luurankoja, isoja hämähäkkejä, pääkalloja kurpitsasta ja muuta pelottavaa. Minä en ole kovertanut kurpitsaa, mutta hokkaidokurpitsan ostin ja panen uunijuuresten joukkoon uuniin. Hokkaidokurpitsasta on ikävä muisto. Viimeksi kun sitä yritin halkaista isolla veitsellä, iskin etusormeen ja tikkireissuhan siitä tuli. Elin pitkähkön aikaa sormi vahvasti paketissa itseäni säälien, mutta hokkaidokurpitsasta en kuitenkaan vihollista itselleni tehnyt. Omapa oli syyni sormeni satuttamiseen.
M:ltä ja A:lta tuli kuukauden myöhässä kortti Kreikan Kreetalta. Kuvapuolella merta ja vuoria. En ole koskaan Kreikassa itse ollut. Lähinnä maata olin Kyproksessa, jossa sain kreikkalaisvaikutukseen tutustua. Tuskin ovat elossa enää ne kaksi aasia, jotka puolisoni kanssa adoptoimme. Vanhoja olivat jo tuolloin. Maantien laidasta löytyneet, jonne olivat hyljätyt työnsä tehneinä. Saivat elää hyvän loppuelämän.
Nyt suihkuun ja sitten juureksia pilppuamaan. Kirjoittamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti