23. tammikuuta 2022

LAISKOTTAA NIIN PEIJAKKAASTI

 Eilen ihan laiskana. En tehnyt niin yhtikäs mitään. Pitääkö aina suorittaa jotain? No ei. Yhden meilin lähetin. En edes Therouxia lukenut. Puhelin ei soinut. Miten päivän saa näinkin menemään? Kastelin minä saintpaulian ja joulukukan, joista jälkimmäinen on innostunut olemaan rehevä ja punainen. Yleensä joulukukat ovat minulla nuukahtaneet melkein heti kotiin tuotua. Tämän sain reilusti ennen joulua. Kummallista. 

Olen kuunnellut englannin kielisiä kirjoja lyhennettyinä. Robinson Cruseo ja Tom Sawyer. Aloitin Monte Criston kreiviä. Kaikki luettu joskus suomeksi. Nuorena tutustuttuani Robinson Cruseoon, ajattelin, kuinka olisi ihanaa asua autiolla saarella jossain etelämerellä, syödä hedelmiä suoraan puusta ja olla onnellinen. Enää en ajattele niin. Ainoa kiva olisi se hedelmien syöminen suoraan puusta. Muu asia tekisi minut hulluksi. Onnellinen en olisi missään tapauksessa. Autiolle saarelle joutuminen on nikkaroijien hommaa. Pitäisi osata nikkaroida maja, vene, kasvihuone, onkivehkeet, lipputanko ja sauna. Jos joutuisi kauan olemaan.

Tänään myös ihan laiskana. Näin on ainakin meininki. Kunhan tästä taas uuteen päivään tokenen. Olen vasta aamukahviasteella. Helsingin Sanomia luin. Katsoin sähköpostit ja tv-ohjelmat. Eilen illalla vietin kuitenkin  aikaa puhelimessa S:n kanssa, kun tarvitsin jälleen kerran apua. Läppärin etäyhteys lakkasi toimimasta tai oikeammin en päässyt alkua pitemmälle. Nyt pitäisi olla kunnossa ja pääsen ensi viikolla englannin etätunnilleni. Yhden kerran olen jo siellä ollutkin. Kurssikaverit kuka mitenkin kotonaan. Joku aivan rennosti sohvalla. Minä visusti kirjoituspöytäni ääressä.

Päivällä tv näyttää Humphrey Bogart-elokuvan. Tykkään siitä miehestä. Asetun siis leffaa seuraamaan. Ehkä olen joskus sen nähnyt, ehkä en. Muutakin kivaa päivän ja illan mittaan näköradio suoltaa tänään. Kun olin mennyt naimisiin, mieheni ja minä päätimme, että emme hanki koskaan tv:tä.  Kävimme ahkerasti vanhempieni luona ja siellä oli tv aina auki. Käymisestä tuli melkein jokapäiväistä. Hankimme oman tv:n. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti