No eihän se mennyt niin kuin piti. En onnistunut pääsemään englannin etätunnille. Olin pääsemäisilläni ja odotin kiihkeästi "jonkun päästävän minut sisään". Joko olin tehnyt jotain väärin tai kukaan ei päästänyt. Harmitti niin, että otin kolme Marie-keksiä ja isoäidin perintölasillisen punaviiniä. Lähetin opettajalle ilmoituksen sinnikkäistä pyrkimyksistäni olla mukana, että ei luule minun lopettavan. Toivon, että pääsemme lähiopetukseen, koska sinne pääsemiseni on paljon helpompaa. Potuttaako? Totta kai. Ja niin kun olin tehnyt kotitehtävät tunnollisesti.
Opettaja vastasikin, että vaikeuksia oli ollut tekniikan puolella. Ei ollutkaan minun syyni. Jippii! Hän arveli myös, että pääsisimme ensi viikon jälkeen takaisin lähiopetukseen. Sinne ainakin pääsen muittamutkitta ja ihan ilman tekniikkaa. Jalkaa vain toisen eteen.
Toinen K soitti. Olisi tullut käymään. Ehdotin toista päivää. Nyt ei olisi ollut mitään tarjottavaa ja tahdon ehdottomasti kahvin lisäksi jotain. Ehkä sitten on sitä perulaista luomukahviakin. Teen tilauksen tänään. Kielikylpy? Ehkä. Vaikka kuinka painan ykköstä puhelimessa, joka tarkoittaa suomen kielistä palvelua.
Toinenkin K soitti. Hän oli pessyt pyykkiä ja moitti ilman kosteutta, kun pakkasta ei ole. Pyykki ei kuivu parvekkeella. Sitten hän keskusteli koronasta. Minä kuuntelin. Kun tuli minun vuoroni puhua, kerroin Peter Wohllebenin kirjasta, jota luen. Hän muisti nähneensä samantapaisen ohjelman tv:ssä eläinten salaisuuksista. Minä en muistanut. En puhunut enempää kirjasta. Aloimme miettiä, onko ulkona tapahtuva ilmiö vesisadetta, tihkua vai hentoa räntää (yks hailee). En osannut sanoa. Joskus meillä on ollut oikein asiaakin.
Kirjoitin A:lle sähköpostiluonnoksen. Lähetän ihmisten aikoihin. Kerroin aasiadoptiostani vuonna 2002 Kyproksessa. Mieheni ja minä adoptoimme Pegasuksen ja Noddyn. Lähetin vuosittain rahaa aasifarmille, jonne vietiin elätettäväksi teiden varsille hylättyjä aaseja. Mauri kun oli työnsä tehnyt, niin Mauri sai mennä. Vai kuinka se menee? Kirjoitimme oikein adoptiopaperitkin valittuamme valokuvien perusteella omat aasimme. Tämän kaiken krroin A:lle, vaikka en tiedä, pitääkö hän aasijutuista.
On yö ja minä täyttä häkää vielä valveilla. Yhtä kaikki, voinkin tämän panna tulemaan näytille tähänkin aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti