Jaahas, helatorstai vietetty. Ensi viikolla tynkä-helluntai. Pyhiä oli vuosia sitten kaksi. Vietin eilisen päivän plaraamalla netistä itselleni uutta monitoimikonetta, koska vuosikymmenniä palvellut Moulinex otti ja simahti, kun piti justiinsa laittaa kasvis-kookoscurryyn tarvittavaa tahnaa sipulista, valkosipulista, tuoreesta inkivääristä ja palkochilistä. En viitsinyt kaivaa isoa mortteliani ja niin tyydyin pilkkoman aineet mahdollisimman pieniksi ja panna wokiin odottamaan juurespaloja. On hankittava uusi kone. Kun sitä näin yksin taloudessa asuvakin joskus tarvitsee.
Illan olin varannut Cary Cooperin länkkärille aikaa, mutta vaikutti kovin hidastempoiselta ja lässähtäneeltä ja oli nähty ennenkin. Kömmin vuoteeseen. Istuin sitä ennen tovin partsilla ja söin mansikoita. Kastelin miljoonakellon ja pelargoniat. Mitään en vuoteessa lukenut, vaan pakotin itseni nukahtamaan. Ällistyin onnistumisestani. Mutta vasta aamulla.
Joanna Lumleyllä tv:ssä muisteluksia vuosien varrella tekemistään matkoista. Nyt oltiin Japanissa ja Venäjällä. Lumley on viehättävä selostaja, antaa tilaa haastateltavilleen ja vaikuttaa siltä, että on kiinnostunut vastauksista aivan oikeasti. Kertoo kaikenlaista kameroiden takaakin, jotka eivät näy tv-katselijalle. Pääsemme ikäänkuin sisäpiiriin.
Lähtisinkä jo tänään monitoimikoneen hankintaan? Olisi hyvää aikaa saada itsensä tällinkiin, kun on vielä varsin varhainen aamu. Aurinko noussut klo 4,44. Tai eihän se nouse,vaan maapallo liikkuu sopivaan kulmaan. Romanttisempaa puhua auringon nousuista ja laskuista. Auringon laskuun ratsasti John Waynekin eräässä elokuvassa ja siitä kohtauksesta tuli ikimuistoinen elokuvahistoriassa.
Minulla ei ole tällä hetkellä mitään lukemista, jos ei lasketa vanhoja aikaisemmin luettuja, jotka syystä tai toisesta saivan osakseen kiinnostukseni. Koska Gormanin runokirja tulee? Pitää käydä kysäisemässä.
"I can hear change humming
In its loudest, proudest song.
I don´t fear change coming.
And so I sing along."
(Amanda Gorman)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti