Jonkunlaista kurkkukipua höystettynä nuhan poikasella olen täällä potemassa. Onneksi en vielä silloin, kun olin saanut mieluisan vieraan P-D:n kestittäväkseni. Naurua ja juttelua riitti moneksi tunniksi. Siitä asti olen pysytellyt sisällä. Suunnitelmana liikahtaa ulos huomenna.
Yöpöydällä vieläkin muutama loppuun asti lukematon kirja muun muassa Immanuel Kantin. En jaksa keskittyä. Muutaman sähköpostin olen sentään saanut aikaan. Ystäväni R kirjoitti miehensä sairastuneen vakavasti. Puoliso oli leikkauksessa ja se meni hyvin. Toivotaan jatkonkin menevän. Sormet ristiin! Vietnamissa ei muuten passaa pitää sormia ristissä. Sormiasetelma tarkoittaa siellä naisen sukuelimiä ja on loukkaavaa. Pitää olla tietoinen käsimerkkien merkityksistä maailmalla liikkuessa.
Viime yö meni melkoisen mukavasti nuhaisena tuhisten. Kurkkukipu hellittänyt. Seuraavan kerran apteekissa on ostettava kurkkuun ja yskään lääkitystä. Uni kertoi ystäväni L:n keskittyneen kiinalaisen ruoan saloihin. Hänellä oli kaikki tarpeellinen raaka-aineista kulhoihin ja puikkoihin asti. Rappukäytävässä alhaalla oli aina meny kullekin päivälle. Minulle ei selvinnyt, olivatko kaikki menyn lukijat tervetulleita kiinalaisen gastronomian pariin. Oliko L perustanut peräti ravintolan kotiinsa?
Soitin K:lle ja selittelin käsittämätöntä poistumistani kesken kaiken Ateneumista. Hän oli katsastanut näyttelyn ja lähtenyt sitten kotiin. Ei vaikuttanut äkämystyneeltä käytöksestäni. Tästä kaikesta tietysti opin, etten enää ikinä kuunaan kullan valkeana änkeä mihinkään näyttelyyn sen loppumetreillä. Voisin jo aloittaa 31.1. alkavalla Ateneumin näyttelyllä, kun esillä on avantgarde-taiteilija Natalia Goncharovan teoksia. Helmikuussa avautuu Sääennuste tulevaisuudelle Kiasmassa. Jos uskallan mennä katsomaan, miten ihminen ja muut lajit tulevat säilymään ilmastonmuutoksen kourissa. Tulevaisuuden kuvat pelottavat. Varsinkin jos meidän käy kalpaten. Ja niin tulee tapahtumaan tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti