Menin kirjakauppaan ja ostin kirjan. Antti Tuuri Aavan meren tuolla puolen. Tuntui kuin ei siellä olisi ollut myytävänä muuta kuin Jari Tervon kirjaa Loiri. Sitä oli kaikkialla. Etsiskelin Panu Rajalan teosta Yrjö Jylhästä, mutta en löytänyt, enkä kysynyt. Ei ainakaan ollut näkyvillä paikoilla kuten Loirin kirja. Tulin pois ja menin ostamaan luumuja torilta.
En vieläkään ole imuroinut. Koneessa on pyykkiä, joka pitäisi pestä. Eilinen kahvimuki tiskaamatta. Ei huvita, eikä viitsi. Myöhemmin. Lauantaiksi on saatava tekemättömät tehtyä. Tulee vieras. Olisipa nyt se pikku piikanen. Oli aika, kun siivooja kävi kerran viikossa. Helppoa elämää.
Luin Nyytäjän kirjan. Lopussa hän suunnittelee hautapaikkaansa. Bretagneen vai Suomeen? Nyt tiedämme hänen kuolleen Helsingissä, niin että ehkä Suomeen. Hautapaikan pohdinta tapahtui kauan sitten jolloin kirjailija oli vielä voimissaan. Ranskassa moni järjestää kaiken valmiiksi. Jälkeen jääneet vain noudattavat tahtoa. Minun kummitätini myös suunnitteli hautajaisensa. Kertoi kuin mitä tahansa tavanomaista juttua. Vähän karmivaa minusta.
Helsinki-Seurasta tuli kutsu mennä tutustumaan WSOY:n Kirjallisuussäätiön taidekokoelmaan sekä kirjakauppa Werner&Jarliin, jossa kirjailija Anna Kortelainen kertoo uudesta kirjastaan Mieliala-Helsinki 1939-1945. Höpötän aina näistä kutsuista, enkä sitten osallistu kuitenkaan. Mistä johtuu, kun olen aika aktiivinen mielestäni? Joka syksy seuratoimintojen vilkastuessa ajattelen meneväni eri yhdistysten rientoihin ja sitten jää pelkän ajatuksen asteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti