Luen parast aikaa Juha Vuorisen kirjaa Maltan mieleni. Hän asui perheineen vuosina 2013-2015 Maltalla. Kirjan takakannessa lukee näin "... Saarivaltiossa elo oli kuitenin kaikkea muuta kuin mitä ajatella saattoi, joten nyt kun saarielämään on saanut otettua hajurakoa, on aika tasata tilit. Pikkupläntillä asustellessa eivät menneet vain mielenrauha, terveys ja yöunet. Siellä karisivat unelmatkin niin kuin mädät sitruunat puusta. Vuorinen toivoi löytävänsä ulkomailta onnen, mutta oppi että vanhassa oli sittenkin vara parempi..."
Niin paljon vastoinkäymisiä, epäonnea, vedätystä ja ties mitä hänen perheensä koki noina vuosina. Pani kansien väliin meille opiksi ja ojennukseksi, kuka mielii sinne matkustaa saati muuttaa. Muistaakseni L ja A ovat Maltalla olleet. En ainakaan kuullut, että olisivat visiittinsä aikana kokeneet minkään sortin rasismia tai huonoa kohtelua. Ehkä turisteja kohdellaan silkkihansikkain. Hehän tuovat maahan rahaa. Niin toi Vuorisenkin perhe. Vuokrasivat asunnon ja auton, lapset pantiin kouluun, oli harrastuksia jne. Kaikesta piti maksaa. Rahaa paloi. Valtio tosin ei kostunut Vuorisen tuloista, koska maksoi veronsa Suomeen. Olen melkein kirjan lopussa ja jotenkin jo minulla on sellainen tunne, että Vuoriset eivät ainakaan vähään aikaan Maltalle mene. Seuraava asunto hankittiinkin Espanjasta ja sen kirjan jo luin.
Tein ananas-rahkatortun ja se nyt onnistui jotenkuten. Huomasin uunissa vikaa. Kuin myös sen, että sitä ei ole luultavasti koskaan sisältä puhdistettu. En ole milloinkan moista rasva- törkypesää nähnytkään. Ritilä, jonka päällä paistettava lepää, ei liiku ollenkaan. Palanut sille joskus valunut ruoka on juuttunut kiinni. Ja minä kun olin niin innoissani leipomisharrastuksestani. Uunin ylälämpö, jonka lopulta sain palamaan, palaa hetken ja sitten omia aikojaan sammuu. Asia on hoidossa, odotan vastausta. Ehkä joudun palaamaan taas siihen, etten leivo mitään. 15 vuotta meni, etten sitä tehnyt ja nyt alkoi tehdä mieli.
Rustaan tätä tekstiä yöllä, tosin jo keskiviikon puolella, ja syön rapeita kaneliomenarenkaita. Ei lisättyä sokeria. Otin kolme Tenoxia, kun päivällä on uimahallipulikoiminen. Ja se on jaksettava, on nukuttu tai ei. Yritän taas, mutta julkaisen (juhlallinen sana) tämän nyt kuitenkin. Hyvää yötä.
Hui! Tuo määrä Tenoxia kuulostaa aika kovalta. Käytin jonkin verran unilääkkeitä viimeisinä työvuosinani, kun heräsin keskellä yötä ja muutaman tunnin päästä piti nousta töihin. Otin puolikkaan tai neljäsosan. En ole tietenkään mikään enkä kukaan antamaan ohjeita toiselle, mutta epäilisin että tuon määrän jälkeen ei kuitenkaan herää virkistyneenä? Kun nyt asiasta raportoit julkisesti, niin uskallan myös kommentoida.
VastaaPoistaMinulle määrätyt Tenoxit ovat miedoimmasta päästä eli 10 mg. Joskus on PAKKO saada nukkua ja jos ei ole muuta konstia, niin otan sen konstin näin. Sitten vielä, ihmisethän reagoivat lääkkeisiin eri tavoin. Joku nukahtaa vaikka 5 mg:sta ja toinen ei. Minä olen vaikea tapaus. Saa, muuten, kommentoida!
Poista