Italian kirje oli paksu ja mielenkiintoinen. Mukana seurasi postikortissa Guido Renin malaus Beatrice Cenzistä. Ystäväni oli puolisonsa kanssa ollut jälleen kerran katsastamasa Roomassa taidetta. Vaikka aina välillä uhoan uudemman taiteen puolesta, niin kyllä nämä 1500-1600-luvun taiteilijat edelleen säväyttävät.
Joskus olen ostanut kirjan Bysantista. John Haldon Bysantin historia (Caudeamus 2010). Aloitin sen lukemisen ja sitten tuli jotain muuta. Kaivoin sen taas hyllystä ja aion nyt vakaumuksella ja hartaudella tutustua Bysantiin, joka on minulle vierasta kaikkinensa.En tiedä juuri mitään, oikeastaan en yhtikäs mitään. Konstantinopolin ympärillä pyörinyt ja rajat levittäytyneet itään päin. Suuri ja mahtava oli Bysantti sen jälkeen, kun Rooma lakkasi sitä olemasta. Nyt minun on tähän kaikkeen tutustuttava, kun kirjakin tuli ostettua. Ei kirjakauppaan ennen kuin tämä on luettu.
Katselin National Geographic-kanavalta dokumentteja Japanista. "Between Earth and Sky". Olen aina haaveillut matkasta sinne. En niinkään Tokioon, mutta Kiotoon ja ehdottomasti jonnekin maaseudulle, teeviljelyksille, vuoristoon, sinne minne ei yleensä mennä. Tässä elämässä matka jää haaveeksi, mutta seuraavassa... Tunnen vetoa Japaniin. Äitini edellisessä elämässään oli sieltä kotoisin. Hänessä oli tässäkin olemassa olevassa elämässään jotain japanilaista.
H lähetti viestin Alanyasta. Hellettä kuulemma. Matka meni hyvin, ei ilmakuoppia. Onko saanut oleskeluluvan, siitä ei maininnut. H pärjää kaupoissa turkin kielellä eli ymmärtää, mitä pakkausten kyljissä lukee. Ei puhu, eikä kai ole kovin kiinnostunutkaan oppimaan. Aika olisi riittänyt, onhan asunut pitkiäkin tovia siellä kymmenen vuoden ajan.
Jospa minä tästä nyt vaikka Bysantin kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti