4. lokakuuta 2018

TEITITTELY VS. SINUTTELU

"Teitittely yleistyy jälleen", lukee Helsingin Sanomissa. Suomen kielen yliopistonlehtori Hanna Lappalainen on asiaa tutkinut, asiasta puhuu, koska ja ketä teititellään. Minähän riemastuin!!! Olen ollut aina teitittelyn kannalla, enkä ikinä antanut siunaustani Ruotsista rantautuneelle sinuttelulle.

On väitetty teitittelyn jäykistävän puhekieltä, etäännyttävän keskustelukumppanit toisistaan. Väärin! Kyllä te-sana nivoutuu jutteluun siinä samassa kuin "sä" tai "sinä". Minusta on hyvä sääntö ollessamme epävarmoja puhuttelumuodosta, jos toinen keskustelija teitittelee, on kohteliasta käyttää samaa muotoa. Lappalainen kertoo monen vanhemman henkilön loukkaantuvan teitittelystä "olenko minä niin vanha". Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan kohteliaisuudesta ja arvostuksesta toista ihmistä kohtaan ja sen saa/voi osoittaa teitittelymuodolla. Jos saa luvan sinutella, silloin sinutellaan.

Yleisen sinuttelun myötä katosi toisen ihmisen kunnioitus. Päästään helposti "iholle". Teitittely antoi suojaa. Nyt huudellaan, sanotaan mitä vaan missä vaan kenelle vaan. Minäkin sinuttelen. Lapsia ja nuoria sekä hiukan tilanteesta riippuen. Virkailijoita, myyjiä, ventovieraita aikuisia ym teitittelen aina. Odotan ehdottomasti samaa puhuttelumuotoa heiltä. Myymälöiden palvelupisteissä on aina ongelmia. "Mitäs hyvää sulle laitetaan?" saa  minut heti takajaloilleni. Ensinnäkin se "hyvää" ja sitten "sulle". Miten myyjä tietää mitään tuotteen "hyvästä"? Enkä missään tapauksessa asiakkaana ole mikään "sä". Näistä käyn kimppuun.

Euroopassa on maita, joissa paljon vanhempi kulttuuri kuin meillä ja siellä teititellään. Kaunista! En ymmärtänyt ykskaks tätä teitittelyn vihaamista, joka Suomeen putkahti. Minut on kasvatettu teitittelemään, eikä se ole minulle mikään ongelma. Golfseurassa sinutellaan. Niin minäkin ja yleensä golfarit keskenään muuallakin. Kirjoittamaton sääntö. Isäni oli sitä sukupolvea, jossa teititeltiin omia vanhempia. Isä teititteli äitiään. Lapsena se kuulosti hiukan omituiselta, kun minä taas mummua sinuttelin kuten tietysti omia vanhempianikin. Kasvettuani isän teitittely kuulostikin kauniilta ja kunnioittavalta puhuttelumuodolta. Isällä oli neljä sisarusta ja kaikki teitittelivät mummua, omaa äitiään. En koskaan saanut tietää, miten mummu olisi suhtautunut, jos joku hänen lapsistaan olisikin käyttänyt sinuttelumuotoa?

Olen iloinen, jos teitittelystä meilläkin taas tulee jokapäiväistä ja luonnollista, kuten se meillä oli ja on yhä monissa maissa. Ei se ole yhtään vaikeaa!






2 kommenttia:

  1. No eipä se tosiaankaan ole vaikeaa, ainakaan silloin kun siihen on kasvatettu. Minä teitittelen ikäistäni vanhempia ja tuntemattomia ihmisiä sekä vastaan teitittelyllä heille, jotka teitittelevät minua. Puhetapaa ei tarvitse edes miettiä vaan se tulee noissa tilanteissa aivan itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet,Marjatta,sielun sisareni. Me kun osaamme teitittelyn jalon taidon.

      Poista