25. tammikuuta 2018

RAATAMISTA, RAATAMISTA

Monen päivän tauko. En jaksa edes ajatella. Pakannut niin, että öisinkin näen unia pakkaamisesta. Kuljen punaisten muuttolaatikoiden muodostamissa kapeissa käytävissä ja tunnen ahdistusta. Loppuviikolla tuodaan minulle avain uuteen asuntoon. Olisin hakenut, mutta hän tahtoo tulla. Hyvää palvelua! Ilahduin, kun jo päivänä muuanna sain Stadin Slangista sähköpostitse jäsenmaksupankkisiirron ja siinä olin jo uudessa osoitteessa. Näytti niin hyvältä! Maksoin jäsenmaksun, sillä aion jo osallistua johonkin Slangin tapahtumaan heti muuton jälkeen.

Lukea en ole oikein jaksanut. Sivun pari järjestyksen miestä ja Hurmeen Niemikin on yhä kesken. Menen varhain vuoteeseen ja nukahdan tuota pikaa. Aamulla on ensimmäiseksi riennettävä suihkuun, koska talossa mitä yllättävimpiin aikoihin asuntokohtaisten kylppäriremppojen takia pitkiäkin vesikatkoja. Poraamisen valtaviin ääniin olen jo alkanut tottua, vaikka joskus yläpuolella poraaminen tärisyttääkin. Tässä asunnossa ei remonttia tarvita. Väliaikaisessa kylpyhuoneettomassa tilassa olevat asukkaat käyttävät talon saunan saniteettitiloja.

Asun uudessa kerrosta ylempänä. En ole koskaan niissä korkeuksissa asunut. Yöpynyt ja ollut ravintoloissa kyllä paljonkin korkeammalla. Klaustrofobia ollut unohdettava, jos on mielinyt aterialle tai nukkumaan. Hissiä ollut pakko käyttää. Raili asui Messeniuksenkadulla korkealla ja hänen kotonaan ollessani ihailin aina näkymiä ikkunasta. Silloin en vielä potenut mitään fobiaani. Alapuolella oleva iso kaltsi oli niin kaukana alhaalla, että ihan huimasi. Siinä talossa minä vanhempineni asuin toisessa kerroksessa. Olen yleensä koti-ikkunoista katsellut puiden alempia runkoja. Nyt tulen olemaan jo lähempänä latvustoa. Katajanokan naapurini oli aina asunut ensimmäisessä kerroksessa. Muutti sitten talon ylimpään kerrokseen. Kertoi minulle hämmästyneenä nähneensä lokin lentävän ikkunansa ulkopuolella. Toinen ilahduttava asia oli, että hänen olohuoneestaan näkyi meri. HS kertoi äskettäin Katajanokan sen osan, missä minäkin asunut, olevan vesijättömaata ja siksi nykyisten tutkimusten mukaan jollain lailla saastunutta. Vielä 200 vuotta sitten niillä paikkeilla lainehti meri, kunnes myöhemmin 1800-luvun loppupuolella alettiin vallata mereltä maata. Katajanokka-nimisestä niemestä oli tehty jo aiemmin saari kaivamalla  kanava 1840-luvulla. Skattalle johtaa kaksi siltaa autoille ja toista ajavat ratikatkin.

Rullauduin tänään ostoksille ja poden yhä mystistä vaivaani yläselässä. Lumi muuttunut vedeksi, pienet sepelimuruset raapivat saappaan pohjia. Rollaattori on verraton tuki jäisissä paikoissa, joita osui kohdalleni vain yksi ja sekin naapuritalon pihalla, jonne kiersin roskat vietyäni ja pääsin kadulle ja Eastoniin. Siellä toimi sekin liukukäytävä, joka on ollut usein epäkunnossa. Alastulo tapahtuu minulla aina hissillä, jos rollaattori piripinnassa ostoksia. Nyt on taas hedelmiä, mutta ei vatia niille. Pakattu sekin. Otin parvekkeelta sangallisen korin ja ladoin siihen hedelmät. Nättiä!

Tein huoltoon muuttoilmoituksen ja sain vastauksen ja maininnan, että terveiseni menevät huollon pojille. Heitä kiittelin hyvästä huollosta ja saamastani nopeasta ja ammattitaitoisesta avusta. Opinhan tietämään senkin, mikä on "uimuri".





4 kommenttia:

  1. Eipä ole muuttaminen ihan helppo juttu, vaikka taisit karsia tavaroita aika paljon edellisenkin muuton yhteydessä. Yritähän jaksaa! Sitten kun tavarat ovat uudessa osoitteessa, voi niitä ihan ajan kanssa alkaa järjestelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kyllähän minä karsin, mutta jäi kuitenkin. Ja jaksan minä, ei se nyt ihan kamalaa ole, vaikka ähkin ja puhkin.

      Poista