Otsikko Eino Leinoa. "Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri! Tuo huuto on Suomessa syyri. Mut mikä se on se kyltyyri..."
Ehkä toissapäiväinen hieno Bolshoin Joutsenlampi. Ja eilen kaksi myös hienoa dokumenttia, toinen arkkitehti Eero Saarisesta ja toinen kirjailija Francoise Saganista. Eero Saarinen, Elielin poika, Kirkkonummella syntynyt, vaikutti töillään amerikansuomalaisena arkkitehtinä enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Dokumentti oli kiinnostava, työt mielenkiintoisia ja, kuten ohjelmakin kertoi, aikaansa edellä.
Francoise Saganin teoksista olen vain yhden lukenut Tervetuloa ikävä. Nyt nähty dokumentti valaisi kirjailijan elämää, josta en tiennyt juuri mitään. Kirja on minulta aikojen saatossa jonnekin hävinnyt. Jos saatavissa, ostan.
Nyt sen sijaan jatkan vihdoinkin Colin Dexterin kirjaa inspector Morsesta Last bus to Woodstock. Jäi aikoja sitten kesken, kun ahmin välillä muita. Kävi muuten kateeksi, kun Morse oli juuri nukkunut kaksitoista-tuntisen yön ja herännyt freesinä uuteen aamuun kuuntelemaan heti mielimusiikkiaan Wagneria. Minä kun en taaskaan viime yönä saanut kunnolla unta. Mikä peijooni on vikana??
Soitin K:lle. Emme sopineet vieläkään tapaamista. Palaamme asiaan. Pitkälle mekään emme aio, jos jonnekin kahville tänne päin tai vaikka minun luokseni. Viimeksi kahvittelimme Ateneumin kahvilassa. Perjantaina avautuu Ateneumissa von Wrightien näyttely. Sinne M:n kanssa aikanaan, luulen ma. Menemme katselemaan taas kun metsot ottavat mittaa toisistaan. Tosin maalaus kuuluu taidemuseon vakiotöihin, jotta taidan livahtaa nopeasti ohi. Upea teoshan se on, mutta nähty niin monissa ryijyissä, jäljennöksissä, postikorteissa, julisteissa... että mielestäni kaluttu loppuun. Kaikki kunnia kuitenkin Ferdinand von Wrightille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti