1. lokakuuta 2017

HELSINGIN HAMISSA

Muotokuvia, omakuvia, pohjalaisia maalaisisäntiä, mutta ei latomeriä. Siinä Eero Nelimarkkaa HAMissa. No, vaikka kuinka olen nykyisin myös uudemman taiteen kannalla, niin kyllä vanhojen mestareiden työt ovat minulle mieleeni enemmän. Nelimarkka edustaa uudempaa taidetta. Tämän taidepläjäyksen jälkeen siirryimme M ja minä Lumiére-ravintolaan vin ja cuisine-puolelle ja siinä taas jäi jämpti dieettini tältäkin päivältä. Juttua piisasi ja vasta iltapäivän hämärissä rullauduin kotiin. M:n kanssa viihtyy!

Kun eilen vahvasti ja tarkoituksellakin lipsuin ikuisdieetissäni, taidan jatkaa vielä hetken lipsumista. Tarkoittaa, että syön L:ltä ja A:lta saamiani Mozartkugeln-suklaita marsipaani täytteellä. Minusta ne sopivat mainiosti juuri lopettamani Nicolas Barreaun kirjan "Meillä on aina Pariisi" kanssa. Kevythenkinen viehättävä romaani! Nyt haluan muitakin Barreaun kirjoja. Seuraavassa ehkä pieni elokuvateatteri ja taas Pariisissa. Huomenna kirjakauppaan!

Suositellaan tänään liputettavaksi Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä. Yhden lipun näen ikkunasta, eikä se ole yksityistalon tangossa. Näen märkää asfalttia ja pilvien peittämän taivaan. Näissä merkeissä aloitimme lokakuun.

Von Wrightit seuraavaksi Ateneumissa ja sinnehän me, M ja mä. "Taistelevat metsot" ovat museon vakiotavaraa ja ainakin minulla loppuun kalutut linnut. Toivon mukaan saavat esille harvemminkin nähtyjä teoksia, yksityiskokoelmista ja lainaksi muista museoista.

Tänään myöhemmin taas takaisin dieettiruotuun, enkä enää lipsu. Onpas ihminen heikko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti