21. toukokuuta 2017

TCHAIKOVSKYA KUUNNELLEN

Jo aamusta panin Tchaikovskya kuulumaan ja se kuuluu yhä.  Tätä kirjoitan samalla ja luen myöhemmin. Ulos en aio. No, jos partsi lasketaan "ulkona", niin sitten. Otin muuten Marjatan kommentista vaarin ja panin uuniin läjän ranskalaisia. Ei kerta ehkä lihota, enkä liioin koukkuun jää. Kehuinhan taannoin tahdonlujuuttanikin. Broileria, salaattia ja parsaa lisukkeena. Yleensä se on niin päin, että ranskalaiset ovat lisukkeena. Odottelen lounaani valmistumista.

Kaatuneitten muistopäivä tänään. Liputetaan. Minä muistelen muuten poismenneitä. Puolisoa, Horstia, pikkuserkkuja, omia vanhempia, ystäviä. C on viimeisin ystävistä, joka lähti. Näin se menee, kukaan ei välty.

Jääkiekkoa olen seurannut, vaikka eilen jätin Suomi-Ruotsin kesken epäurheilijamaisesti, kun niin harmitti. Tänään sitten kaksi jännittävää ottelua ja niiden jälkeen me urheilijakansa voimme lepuuttaa hermojamme.

Söin ja nautin jokikisen ranskalaisen sormin. Minusta ne kuuluu niin syödä, ainakin kotona. Nyt on hiukan huono omatunto, maaru täynnä ja onnellinen olo. Tchaikovsky soi edelleen ja minä rupean lakkaamaan kynsiä. Hyvää sunnuntaita.


2 kommenttia:

  1. Heitäs nyt se huono omatunto vaikka parvekkeelta alas!! Eihän sun sellaista tarvitse tuntea, tärkeintä on, että olo on onnellinen.
    Eikö muuten olekin aika ihmeellistä, millä vauhdilla kesä tuli?! Siis suunnilleen viikossa. On nämä meidän vuodenajat aikamoinen rikkaus. Toivottavasti kesä nyt vaan ottaisi paikkansa ja jatkuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidän parvekkeelta saa mitään heitellä, Marjatta. Huono omatunto on ihmiselle tarpeellinen. Juu, kyllä kesä tuli, vihreätä ja kukkia, lintuja ja aurinkoa. Mutta menee myös, sanottiin. Viileää ja epävakaista.

      Poista