16. syyskuuta 2016

MIKÄÄN EI ONNISTU

Kysyin citymarketin kassalta, onko heillä säilytyskaappeja asiakkaan tavaroille? "On", sanoi kassa ja näytti sormella. Toinen kassa "ei ole avaimia". Minä "voisitteko hakea minulle avaimen?" Eivät ole käytössä, oli vastaus. Kysyin, miksi, kun ne ovat kerran tuossa?  "Niille tehtiin ilkivaltaa ja tavaroita ryöstettiin".  Minne ihmeeseen olen oikein muuttanut asumaan?? Mikään ei tunnu olevan kuten muualla.

Annoin neuvon mukaan veikkauspisteeseen neljä kassia säilytettäväksi ja kiiruhdin hakemaan pesulasta leninkini. Se oli kiinni!  Työntäydyin Hansasillan läpi toiseen saman firman pesulaan. "Ei onnistu, emme pääse siihen toiseen pesulaan", kertoi pesulamyyjä. Jouduin odottelemaan, kunnes ensimmäisen pesulan rouva tuli lounaalta. Oli ostettava kahvilasta kahdella eurolla kahvi saadakseni ajan kulumaan. En juonut sitä. Pesula avattiin ja sain leningin.

Menin kynsistudioon kysymään jonkunlaista paikkausainetta, kun yksi kynteni oli revennyt, enkä henno sitä lyhentää. Studiossa oli vain thaitytön näköisiä tyttöjä. Hänellä, joka minua palveli huonolla suomen kielellä oli vihreä suusuoja ja sen takaa puhuminen oli kahta vaikeampaa ymmärtää. Hän katseli kynsiäni ja väitti niiden olevan rakennekynnet (?).  "Kyllä ne ovat rakennettu ihan ikiomasta keratiinista", yritin. Thaityttö ei ymmärtänyt. Lähdin pois ja olin jonkun aikaa jälleen kerran muukalaisvihaaja.

Enää en uskaltanut muuta kuin hakea veikkauspisteestä kassit ja kontata kotiin. Söin salaatin ja juttelin puhelimessa L:n kanssa, jonka elämä on seesteistä ja järjestelmällistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti