Tänään ei mitään rattoa. Lonkka päätti toisin, eikä asiaan vaikuttanut mitenkään parantavasti, kun laahauduin kauppaan. Ripsi vettä, enkä viitsinyt panna viittaa päälleni. Oli satanut enemmän kaupassa ollessani jättäen kuitenkin puitten alustat vettä vaille. Ei siis rankasti edes. Konttailin hallaimien ja viilien kanssa kotiin.
Kuinka ollakaan, menin väärään taloon. Nämä ovat kaikki samanlaisia ja minua piti ajatuksissa ja pihdeissään vain lonkka. Ainoa asia, mitä "kotirapulla" huomasin, oli se, että ihmettelin ruohon kasvaneen huimaa vauhtia poissa ollessani. Se suorastaan rehotti. Ja tarkemmin ajatellen, siinä ei aikaisemmin ole ollut edes ruohoa. Työnsin avaimen oveen ja ovi pysyi kiinni. Onko lukot vaihdettu? Tarkastelin pihaa, olivat kaupassa ollessani rakentaneet yhtä sun toista, hävittäneet kukkia ja panneet yhden liukuradankin. Mähän kävin vain kaupassa. Tässä vaiheessa äkkäsin olevani väärällä pihalla väärän talon ja oven kohdalla. Ei kun oikea suunta, toinen talo ja rappu ja johan ovi aukesi. Työntäydyin kotona rollaattorin kanssa vuoteen viereen ja paneuduin pitkäkseni. Enkä ollut edes nolo.
Myöhemmin panin hallaimet jääkaappiin ja söin eiliset broilerin ripsut, mansikoita ja päärynän sekä herajuustoa, joka on julmetun hyvää, otin pakastimesta huomisen pihvin sekä kaksi kipupilleriä, jotka eivät olleet pakastimesta. Paneuduin taas pitkäkseni. Lonkka vaikeroi, minä en, mutta ähkäisin pari kertaa. A ehdottaa, että hankkisin sähköisen pienen ja sievän pyörätuolin, jolla ajaa viilettäisin kauppakeskuksen Stockmannille vaikka joka päivä. Ehdotus ihan kiva, jonka L kertoi, mutta vielä toistaiseksi kärsin kävellen rollaattorini kahvoissa. Tosin voisimme tuon yläkerran hepun kanssa, jolla semmoinen vehje on, ajaa kilpaa pitkin Itäkeskuksen raitteja.
Sain L:ltä ja A:lta kyläilykutsun ensi sunnuntaiksi, mutta kieltäydyin kiittäen, kun pelkään lonkan vielä silloinkin hallitsevan ikävästi tilannetta. Kesää riittää ja saattavat pitää kutsun voimassa. En myöskään aio raahautua Espalle Helsinki-päivänä. Slangi tiedotti asiasta hyvissä ajoin, kun minä nyt taas olen ruodussa. Meinasin alussa, mutta ehkä olisi liian yltiöpäistä sinne alkaa yrittää edes näillä silloinkin mahdollisilla kivuilla. Lupasivat vielä sadettakin. On kaikenlaista ohjelmaa, kuten aina ja Stadin friidun ja Stadin kundin julkistaminen. On laulettu laulu "Niin gimis on Stadi" ja pyyhitty silmänurkkaa. Alkuperäisen runon kirjoitti Veikko Lehmuksela Karjalan sotatantereella vuonna 1941 ja vuosia myöhemmin siihen sävelsi musiikin Jussi Isomeri. Ensimmäinen säe:
"Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi;
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsörää,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti