13. marraskuuta 2015

UUSI PÄIVÄ JA VANHAT KUJEET

Ketään ei taatustikaan enää kiinnosta minun muuttoni uuteen asuntoon. Ei sekään, että olen jo koko hommaan totaalisen väsynyt. Puhun siitä silti. Eilen en tehnyt mitään. Nukuin moneen otteeseen päivällä. Roskat sentään vein. Otin varaslähdön joulupöytään ja söin lanttu- ja perunalaatikkoa kinkun kanssa. Suunnittelin lähteväni kaupungille. En lähtenyt. Turtana tuijotin televisioruutua. Nyt aamulla luin netin Hesarista, että kirjailija Panu Rajala on joutunut arvostelijoiden hampaisiin mahdollisesta plagioimisesta uudessa Intoilija-kirjassa, joka on ehdokkaana Finlandia-kisassa. Romaaniksi luokiteltava kirja kertoo I.K.Inhasta, joka oli maineikas valokuvaaja 1900-luvun alussa. ja jonka 150-vuotisjuhlaa tänä vuonna vietämme. Hesarissa vielä tavanomaista sote-uudistusasiaa sekä maahanmuuttopolitiikkaa. Alkoi väsyttää.

Löysin kirjahyllystä J.W. Juveliuksen (1863-1927)  kirjan täynnä runoutta vuodelta 1922. Repaleinen kirjavanhus, jonka isäni joskus saanut. Siihen on koottu suomalaisia runoja, tuttuja ja luettuja. Epäkunnioittavasti kirjaa ja runoutta kohtaan, on isäni piirtänyt kirjan sivujen marginaaleihin hevosen päitä ja ihmisprofiileja. Minua hän myöhemmin opetti, että kirjan sivuja ei saa edes hiirenkorville taitella saati omapäisesti kuvittaa. Isäni oli hyvä piirtäjä, eikä voinut nuorena tietenkään vastustaa kiusausta edes lyriikan edessä.

Tuleeko N tänään minua avittamaan, en vielä tiedä. Tulee tai ei, on minun ahkeroitava. Pakkaaminen aloittaa aina muuton ja se on minusta oikeastaan se ikävin vaihe. Purkaminen uudessa paikassa on jo luovempaa ja hauskempaa. Sen voi tehdä vaikka hissun kissun. Tässä puuhassa on takaraja. Siispä töihin.



6 kommenttia:

  1. Älä huoli, minua ainakin kiinnostaa mitä touhuat. Kirjoitustyylisi on sanoisinko : valloittava ja mukaansatempaava - toisaalta hienostunut ja pidättyväinen. Kuitenkin ole kuin itse pakkaamassa, kun luen kirjoituksiasi. Henkisesti olenkin. Toivon jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi. Aina on mukava kuulla, että joku seuraa blogiani. Nyt Sinä. Kiitos. Pakkaaminen jatkuu.

      Poista
  2. Olen kanssasi samaa mieltä, että pakkaaminen on tosi tylsää. Purkaminen on haukempaa. siinä on myös se, että pakkaamisessa on yleensä se dead line, mutta purkamista voi harrastaa sitten rauhassa. Miettiä, että mitä mihinkin laittaa. On gelma vaan saattaa tulla, jos tarvitsee jotain eikä muista mihin laatikkoon se tuli pakattua. Viimeksi muutossa kyllä kirjoittelin laatikkojen päälle, että mitä missäkin on, mutta meillä oli myös lainassa kaverilta sellaisia kunnon muovisia muuttolaatikoita, joiden kylkiin ei voinut kirjoitella ja osaan oli valitettavasti pakattu "sekaisin" tavaroita ja oli tylsää kaivella laatikoita etsien tavaroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. CurryKaneli, hei. Minäkin kirjoittelen laatikoiden päälle tai tein sen alussa. Sitten ajattelin, että kun niitä avaa, on kuin jouluna, yllätys pullahtaa esille: mitähän täällä on?

      Poista
  3. Eipä mikään ihme jos pakkaaminen ja tavaroiden sortteeraaminen väsyttävät. Toivottavasti se alkaa olla jo voiton puolella. Kaikenlaisia aarteita sieltä kirjahyllystä löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, sillä lailla voiton puolella, että todellakin enemmän pakattu kuin ei-pakattu. Nyt vaan aikamoista kulkemista, kun huoneet täynnä laatikoita. Nippa nappa pääsen illalla vuoteeseen.

      Poista