Nyt saa tietää, kuka mielii, mitä on ansaittu vuonna 2014. Mitä näillä tiedoilla tekee? Minua kiinnostaa paljon enemmän, kun Siperian ikijään alta paljastui luolaleijonien hyvin säilyneitä ruumiita. Tiedemiehet ällistyivät ja ihastuivat. Mammuttien löytyminen alkaa olla jo tavanomasta, eikä ainakaan minua suuremmin hetkauta. Mutta että ihan jellona!
L soitti ja kertoi Lissabonin kuulumiset. Pienoinen pettymys oli matka ollut säänkin puolesta. Turistipaljous aiheutti jonotuksia kaikkialle, jopa raitiovaunuihin. Niin oli Helsingissäkin, kun olin pikkutyttö. Autoja ei talouksissa nykyisen vertaa, käveltiin ja käytettiin ratikoita. Ratikkaan sullouduttiin kirjaimellisesti, eikä ovien sulkeminen aina onnistunut ensimmäisellä kerralla. Oltiin lähekkäin, ei edes hajurakoa. Rahastaja pakotti eteen päin, vaikka vaunussa tuskin pystyi hengittämään. Semmoista tungosta ei enää ole raitiovaunuissa. Ei edes ruuhka-aikana.
Tänään on ahkeroitava. Papereiden silppuamista koneessa ja voisin alkaa pakkaamisen. Laatikoitahan on. Sähkösopimus tehtävä, vuokrasopimus allekirjoitettava ja etsittävä paperit, joissa tiedotetaan tulotasoni, että vuokraaja tietää maksukyvykkyyteni. Ymmärrän kyllä huolen ja sen, ettei tiedetä, minkämoinen mammarainen olen. Itsekin olisin varovainen ja epäluuloinen. Vuokralaisista kun on kuullut kaikenlaista. Tässäkin talossa on revitty pistorasiat seinistä ja jätetty asunto siivottomaan kuntoon, rikottu tahallisesti taloyhtiön omaisuutta, puhumattakaan käyttäytymishäiriöistä. Aikamoinen kokemus tämä on ollut, tosin varsin värikäs.
Kun muutimme 2003, talo oli rauhallinen asukkaineen, jotka asuneet vuosia. Oli vireä asukastoimikunta, pihatalkoita, grillijuhlia jne. Alettiin muuttaa. Kuka osti oman asunnon, kuka lähti työn perään, kenen elämä muuttui olosuhteiden takia. Vuokraaja ei saanut enää perheitä tai pariskuntia. Asuntoja vuokrattiin soluasunnoiksi opiskelijoille. Alkoivat harmit. Bileitä, juopottelua, metelöimistä, musiikkia, poliisikäyntejä viikonloppuisin aivan tähän päivään asti. Nyt pääsen niistä eroon. Talo, johon muutan, on osaketalo ja se tietää seesteisempää elämää tähän verrattuna aivan varmasti.
No eipä liiemmin kiinnosta minuakaan toisten ansaitsemiset. Ihan jokaisen oma asia. Ja kateelliseksi jos alkaisi niin sittenhän ei muuta ehtisi tekemäänkään.
VastaaPoistaSulla onkin asuntoasiat edenneet vauhdilla. Oikein hyvä, että löytyi sopiva noinkin nopeasti. Muutossa on aina oma hommansa, mutta onneksi sulla on apua. Onko uusi koti pienempi kuin nykyinen eli joudutko kovastikin vähentämään tavaramäärää? Siinäkin pohtimisessa on oma työnsä eikä ihan helppokaan. No, asiat hoituvat kyllä. Toivottelen puhtia pakkaamiseen!
Marjatta. Uusi on yhtä huonetta pienempi. En kovin paljosta joudu luopumaan, joistakin huonekaluista kyllä. Hyvää se tekee, karsia. Kiitos puhdin toivottamisesta.
Poista