12. marraskuuta 2015

PAKKAAMINEN EDISTYY HUIMAA VAUHTIA

Kiukkuisia ajatuksia kehittänyt saamani lasku kaupungilta oli turha ja sen saa hävittää, kertoi kaupungin virkamies. Mutta syytä sen lähettämiseen ei kerrottu. Inhimillinen erehdys jälleen? Lupasin repiä, jota en tehnyt. Kirjoitin siihen "mitätöity". Asia siis poissa päiväjärjestyksestä.

Muuttofirma kävi, kirjoitti muistiin , tepasteli huoneissa ja lupasi lähettää muuttoarvion hinnasta. Miellyttävä kuten sen toisenkin firman myyntiedustaja. Mutta tällä ei ollut kravattia eikä pukua, vaan oli pukeutunut rentoon mutta siistiin tyyliin. N ja minä jatkoimme pakkaamista. Olohuoneen  kaappi astioista tyhjennetty, siirryimme keittiöön. Olin itsekin hämmästynyt siitä astioiden määrästä, joka minulla on. Kotimaista, englantilaista,kiinalaista. Pitäisi luopua, jos on fiksu. Lupasin itselleni harkita uudessa asunnossa, kun alan panna niitä paikoilleen. Laseja kuin pienessä ravintolassa. Lautasliinan pidikkeitä, joita en taatusti enää käytä. Joitakin posliinisia joulutonttuja annoin N:lle ja muutaman vanhan Arabian maitokannun. Itse pidin Kurt Ekholmin (1907-1975) litran kannun.

 Dekkareita N:n pojalle ja aion vielä harkita joistakin muistakin kirjoista luopumista. Taide-, runo-, muistelma-, historia- ja Helsinki-kirjat ilman muuta pidän ja joitakin rakkaimpia teoksia, joita kuvittelen sadepäivinä lukevani uudestaan. Kodissa on oltava kirjoja. Se kertoo asukkaasta jotain, antaa sivistyneen kuvan ja on sisutuksenkin kannalta kivan näköistä.  Olen joskus tuntenut ihmisen, joka hankki tietyn värisiä kirjoja, jotka sopivat kalustukseen. Hän ei ollut lukuihmisiä. Itäkeskuksessa on kirjasto. Voisin uusia kirjastokorttini ja palautua  kirjaston huomaan. Ja joskus hemmotella itseäni ja mennä "oikeaan" kirjastoon Rikhardinkadulle. Vanha 1700-luvun merimiesarkku, Amerikoissa käynyt, tulee mukaan. Se on täynnä muistoja, vanhojen heilien kirjeitä rusetilla suljetuissa nipuissa, valokuvia, leikekirjoja matkoilta ja muuta minulle arvokasta. Sadepäivärekvisiittaa siinäkin. Ei tule aika pitkäksi sukeltaessani kauaksi ajassa taakse päin.

Muinoin vuosia sitten kävi puhelimen siirto kitkattomasti. Oli vain lankapuhelimia. Nyt niitä ei enää voi saada noin vaan uuteen asuntoon ja niiden nimi on nykyisin kotipuhelin. Pitää hankkia adapteri. Soitin jo ystävälleni S:lle ja pyysin apua puhelimen, tietokoneen, netin ja television kanssa. Haluan "lankapuhelimen"  matkapuhelimen lisäksi. Jos jotain sattuu ja kännykkä ei toimi, pääsen toisen kautta. Tietyissä asioissa on aina B-suunnitelma. Oli varsinkin silloin, kun minulla oli vielä puoliso. Nyt pyrin varmistamaan oman selustani.

2 kommenttia:

  1. Onneksi Sinulla on aikaa ja apua, voit rauhassa päättää esineiden kohtalosta.
    Liikaa tavaraa on täälläkin, vaikka en juuri nyt *tod.näk* ole muuttamassa. Huomaan käyttäväni aina samoja astioita ja vaatevalikoimaa, varsinkin tavallisina päivinä. Tylsä - voisi piristää itseään käyttämällä kaikkia, mutta se tuntuu niin turhalta.
    Mukava, että säilytät edes osan kirjoista. Kyllä kotona tosiaan pitää olla kirjoja! :) Itäkeskuksen kirjasto on yllättävän hyvä. Asuin hetken Mellunmäessä ja käytin silloin Itistä, kaikkea tarvittavaa löytyi eli voin suositella.
    Toivottelen onnekasta ja turvallista muuttoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgara, en ikinä selviäisi yksin tästä ruljanssista. Aion tarkasti miettiä tavaroista, mitä tarvitsen ja mitä en. Hullua pitää niitä vain jossain käyttämättöminä. Kiitos toivotuksesta, kyllä tämä tästä.

      Poista