4. marraskuuta 2015

OPPIA IKÄ KAIKKI

Enpäs ole tiennyt, että 1940-luvulla marmeladia kutsuttiin "hedelmävoiksi". Ja "marmeladi" oli silloin "marmelaadi". Olen ollut keittokirjojeni kimpussa ja löysin Helmi Hannulan Kodinhoito-kirjan vuodelta 1943 (WSOY). Ei taida enää saada ostaa Puritaani-lajikkeisia perunoita, eikä Majesteetteja, Kuningas Yrjöjä tai Uptoja, joita sanottiin ruton kestäviksi. Mitä kaloihin tulee, on  "jokaisen suomalaisen velvollisuus syödä kalaa entistä enemmän, koska kalanvientimme Venäjälle on estynyt". Lihaa ahavoitettiin ulkona. Siitä vaan tuuleen ulos kuivumaan. (Kalalle olen nähnyt näin tehtävän Pohjois-Norjassa. Isot telineet täynnä ilmeisesti turskaa.)  "Kuolonkankeassa lihassa on mieto lipeämäinen maku". Lihaan muodostunut maitohappo pehmittää vähitellen kankeuden ja samalla liha saa hapahkon luonteen. Kuolonkankeus kuulemma häviää, kun lihaa säilytetään lämpimässä paikassa. Voikohan vielä syödä? Jos, niin voi "paistaa pieninä kappaleina paistinpannussa esim. pihveiksi". Paljon muutakin hyödyllistä tietoa  Helmi Hannula on kirjaansa koonnut. Pitääkin kaupassa joskus kysyä appelsiinin makuista hedelmävoita.

Sain Helsingin Seurakuntayhtymältä hautakirjan. Sukuhauta on 1900-luvun alkupuolelta ja on ainaishauta. Nyt siinä viimeisimpänä on puolisoni nimi. Hän ei isäni sukuun kuulunut kuin avioliiton kautta, mutta on siellä muitakin näin sukuun tulleita. Nyt minun rakkaani. Saisinpa hänet takaisin ja vielä terveenä miehenä. Akseli Gallen-Kallela on sanonut  "minun oma vakaumukseni on, että ihmisen henki, se osa siitä, minkä luulemme olevan eläinkuntaa korkeammalla, ei koskaan voi kuolla". Tämä on minunkin vakaumukseni.

On aamu ja nukuin huonosti yöni. Tiputtelin kahvia, jos auttaa tokenemaan. Piristyttävä tästä on tavalla tai toisella. Olisi ryömittävä kauppaankin, joko pitemmällä tai lähempänä olevaan puotiin, jos haluan huomenaamulla kahviini maitoa. Helmi Hannulan mielestä "maito on ruokatavaroistamme tärkein. Sitä osoittaa jo sekin, että pientä lasta ruokitaan yksistään maidolla". Liekö tuikituntematon tuohon aikaan laktoosi-intoleranssi? Vai menikö huono olo jonkun muun kuin maidon piikkiin?



2 kommenttia:

  1. Vanhat keittokirjat ja kodinhoito-oppaat ovat mukavia. Osaa ohjeista ei enää voi tai kannata edes kokeilla (otetaan kilo kirnuvoita, suolatonta, ja tusina isoja kananmunia...). Toisaalta jotkut noiden oppaiden vinkeistä ovat vieläkin ihan käyttökelpoisia. Samasta syystä on kiva selata vanhoja Kotiliesiä... =)
    Hmm, tarkoittaakohan tuossa lihan säilyttäminen lämpimässä paikassa riiputtamista? Kävisi järkeen... Minusta sekä lihaa että kalaa on kuivattu ainakin saaristossa ja Lapissa, ilmeisesti aika paikallisesti eli jossain yleinen tapa, naapuripitäjässä ei. Ja ainahan on ollut näitä kokeilijoita - meillä esim. faija halusi aina kokeilla kaikkea, mistä oli lukenut tai kuullut. Tulokset olivat joskus hyviä, joskus kammottavia.
    Luulenpa, että maidosta (tai viljasta ym.) aiheutuneet reaktiot laitettiin varmaan vatsataudin nimiin. Toisaalta, usein kuuli puhuttavan "läpipaskoista" eikä tämä tarkoittanut henkisiä ominaisuuksia vaan sitä, että ruoka kulki suoliston läpi nopeasti, henkilö oli laiha (jopa liian laiha) ja tämä katsottiin van luonnolliseksi ominaisuudeksi. En tiedä, on käynyt usein mielessä, koska isosetää sanottiin tällaiseksi.
    Näetkö koskaan unia Miehestäsi hänen parhaina päivinään? En uskalla sitä Sinulle toivoa, kun en tiedä miten siihen suhtautuisit (minusta se on joskus ollut kovin mukavaa, surullista, mutta silti mukavaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kommentti, Polgara, kiitos. Unia en ole puolisosta ainakaan vielä nähnyt, mutta tulen näkemään, koska näin on tapahtunut muistakin poistuneista. Miksi ei siis kaikkein läheisimmästä. Ja yleensä kaikki ovat olleet terveitä ja voimissaan unissani. Ehkä jonain yönä joskus pääsen puolison kanssa matkailemaan vaikka maailman ääriin asti.

      Poista