22. marraskuuta 2015

JOULU YKSIN

Eilen aikani kuluksi jynssäsin keittiön kaappien hyllyjä, otin tauluja seiniltä ja kaikissa oli pölyä. On tämä semmoista, etten sano mitä. Aikani kuluksi? Olisin paljon mieluummin tehnyt jotain muuta ja nytkin piti välillä huilata oikein kunnolla. Lonkka reagoi aina ensimmäiseksi ikävästi, eikä Panadolkaan auta. On mentävä pitkälleen ja olla aivan hiljaa.No, ensi viikolla on jo helpompaa. Ja siitä eteen päin urkenee hyvää vauhtia uusi elämä uudessa kodissa.

Tänään tulee N ja M, ainakin näin on kaavailtu. Käymme kellarissa. Kirjat pantava muuttolaatikoihin ja toivottava, että muuttomiehet ovat riskiä väkeä. Sohvakin umpipuuta. Taitaa olla 100-vuotias vanhus. Isovanhempieni kodista saatu perintönä äidilleni ja nyt se on ollut minullakin jo yli 20 vuotta. Alun alkaen se oli nahkapäällysteinen, mutta vuosien kuluessa saanut uudet "vaatteet". Nyt siinä on punaista plyysiä. Pidän hillityn punaisesta sisustusvärinä. Ensimmäisessä asunnossa oli jopa yksi punainen seinä. Koti  oli samassa  korttelissa vanhempieni kanssa Töölössä. Kun olimme jo muuttaneet pois joskus 1970-luvulla, talon eteen kadun toiselle puolelle oli rakennettu Töölön kirjasto. Muutimme Etu-Töölöön. 1960- luvun lopussa oli valmistunut Temppeliaukion kirkko, joka oli aivan ikkunoittemme edessä. Sittemmin alkoivat näkymät olla naapuritalojen seiniä. Niin on tässäkin asunnossa, jossa olen vielä joitakin päiviä. Mutta kun astuu ulos, näkyy meri ja sitä en todellakaan Itäkeskuksessa näe.

Ihmiset puuhaavat joulua. Ystävät puhuvat jouluruuista ja mitenkä on ihanaa istua omaisten keskellä jouluaterialla. Ymmärrän, että joulu tulee, kinkut paistuvat, piparkakut tuoksuvat, lahjoja annetaan ja saadaan, mutta tänä vuonna en haluaisi kuulla joulusta ja sen vietosta ylenmääräisen paljon. Eivät ajattele minun jouluani, jonka vietän nyt yksin ja ilman joulun tunnelmaa. Tuskin koristelen, ellen laita valkoista kuusta sähkövaloineen parvekkeelle. Saatan sytyttää kynttilöitä ja muistella puolison ja minun yhteisiä jouluja, saatan itkeäkin vähän. En ole ainoa maailmassa, joka viettää joulun yksin.Televisiosta tulee yleensä kelpoa ohjelmaa, tosin jouluvoittoista. Käperryn sohvalle ja katselen. Syön Herkun jouluruokaa, avaan viinipullon ja kaadan lasillisen itselleni. Toivotan miehelleni hyvää joulua ja tunnen hänen lämpimät kätensä ympärilläni.





3 kommenttia:

  1. Älä huoli ne on reippaita vahvoja miehiä. Hyväksi havaittu. Katso vaan ammattilaisfirma. Joulua en edes muistanut. Onneksi minulla lapset ja lapsenlapset. Itkin lukiessa kirjoitustasi.T. Sanna

    VastaaPoista
  2. Sanna. Muuttofirma tilattu ajat sitten ja uskon muuttomiesten jaksavan, vaikka sohva ja kirjat ovat raskaita kannettavia. Joulu tulee, vaikka emme muistaisikaan. Mukavaa viikkoa kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Totta tosiaan Joulu tulee ja ei oikein ole hajua mitä tapahtuu.
    Kutsu tuleeko lapsen/lapsien luokse, vai ollakko yksin. Joulupäivät varmaankin yksin.
    Sinulla muuttohetki lähestyy *Lämpimiä ajatuksia sinne*

    VastaaPoista