21. heinäkuuta 2015

DYSKALKULIA EI UUSAVUTTOMUUTTA

Soitin Italiaan ja toivotin hyvää syntymäpäivää ystävälleni. Hellettä siellä päin. En kadehdi. Lupasin heittää kirjeellä. Meillä on vielä välillämme tämä vanhanaikainen tapa.

Suomi ottaa turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta. Näin on päätetty. Näiden maiden kapasiteetti ei kestä enää sitä valtavaa pakolaistulvaa, joka vyöryy rajojen yli. Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä henkensä kaupalla pyrkimässä parempaan elämään. Miten tämä maailma on tämmöiseksi muuttunut?

Toinen suihkuttajista käyttäytyi eilen epäammattimaisesti. Puoliso hermostui, kun kaikki kesti ja kesti, nosturia opiskeltiin ja hän päästeli huitomisen siivittämiä ärräpäitä. Pesijä ärjyi miehelleni suoraa huutoa. Menin heti väliin ja pyysin naista lopettamaan tuloksettoman huutamisen. Miten voi muka koulutuksen saanut hoitaja tuolla lailla suhtautua sairaaseen ihmiseen? Myöhemmin yritti puolustella käytöstään. Pesemisestä suoriuduttiin loppujen lopuksi, mutta minä toivon tämän huutajasuihkuttajan menevän jatkokurssille opiskelemaan oikeaa suhtautumista sairaaseen. Ei sairaalassakaan henkilökunta karju potilaille.

Tänään fysioterapiaa ja se on 9. kerta. Vielä yksi ensimmäiseen satsiin ja jo pitäisi saada jatkolähete seuraavalle 10 kerralle, josta Kela osan korvaa. Vaikka korvaus ei ole suuri, tuntuu se avittamiselta, kun kysymyksessä on tyyristä hoitoa.

Olen tyhmyyksissäni pannut laskutaidottomuuden uusavuttomuuden tiliin, kiitos kaikenlaisten auttavien vempaiden, joiden kanssa ei tarvita omia aivoja. Väärin. Laskutaidottomuus voi pitää sisällään dyskalkulia-nimisen taudin, joka tarkoittaa laskemiskyvyn häiriötä. Luin lehdestä. Olen kärsimätön luonne ja meinaa palaa proput taksinkuljettajan räknätessä kauan ja hartaasti vaihtorahoja. Kassaneitien kanssa käy joskus samoin. Loppusumma on jo kassakoneen näytöllä, mutta minä annankin summan sentit saadakseni isomman rahan takaisin. Tässä kohdin neiti sekoaa. Siis että mitä mä nyt annan? No, annatte tämän setelin, kun saitte sentit. Ääääh...  Otan sentit pois ja vastaanotan koneen näyttämän rahamäärän. Luon katseen kassaneitiin, joka ilman dyskalkulia-tietämystäni, on ollut paljon puhuva. Mutta mistä sen sitten tietää, onko laskutaidottomuus uusavuttomuutta vai sairautta? Ehkä pidän kuitenkin miinit kurissa.




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti