Luin vanhoja blogitekstejäni. Minä olen nykyisin tylsistynyt ja huolestuttavissa määrin menettänyt sen vähänkin kirjoittamisen taidon. On vain roskisreissuja ja puolison vaipan vaihtoja. Onko nyt loppuelämäni tätä? Jotkut vakilukijat ovat roikkuneet matkassani, kiitos siitä, mutta eipä heillekään ole juurikaan mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Pitäisikö järjestää puoliso intervallihoitoon ja yrittää ottaa kiinni menetetty aika, jota olen joskus viettänyt kyldyyrinkin parissa? Ateneumissa kuuluu yhä olevan tauluja ja kahviloissa kahvia. Oli minulla muinoin tapana mennä Suomalaiseen tai Akateemiseen vain katselemaan ja haistelemaan kirjoja. Joskus jopa ostin. Kävin kirjastoissa ja teattereissa. Olin vähemmän hapan kuin nykyisin. Olin ystävällisempi, enkä marissut joka asiasta. Ja ennen kaikkea minulla oli blogissa jotain sanottavaa. Missä on se entinen Minä? Se oli niin ihana ihminen. Minulla on sitä ikävä.
Olen saanut uudet lukijat Luxemburgista ja Libanonista. Ulkokuntalaisia suomalaisia lukijoita on pitkin ja poikin maailmassa ja minullekin liiennyt enemmänkin kuin nämä mainitut kaksi. Nostaahan se itsetuntoa toki. Jalat asetettiin minulle heti tukevasti kuitenkin takaisin maahan, kun eräs ystäväni vakuutti heidän yhtäkaikki olevan vahingossa blogiini tulleita. Ystävä saa kuulemma olla rehellinen. Minä en tämmöisestä rehellisyydestä tykkää. Suu supussa on joskus parempi keino. Jopa valkoinen valhekin paikallaan.
Kirjoitan tätä kahdelta yöllä. Otin äsken nukahtamispillerin puolikkaan ja nyt alkaa vaikuttaa. Silmäluomet ovat jo lurpallaan, että ryömin läpi pimeitten huoneitten vuoteeseen ja joko jatkan tätä aamulla tai pyyhin pois. Hyvää yötä tässä kohdin.
Aamu tuli ja tässä taas olen. Puoliso puolittain hoidettu. Aamiainen laittamatta. Pitää toeta hetki. Sitten toimintaan. Päivä vaikuttaa harmaalta, sateiselta.
Kahvimuki edessäni aloittelen tässä jo omaa päivääni ja syön surutta vehnäpaahtoleipää. Vehnästä ja sen turmiollisuudesta ihmisen elimistölle väännetään kättä. Syödäkö vaiko eikö syödä? Minä syön. Kohtuullisesti. Tuskin liikapainoni vehnäparasta johtuu. Kun mättää kaikenlaista, niin toki kertyy. Kun näitä lukee, mikä milloinkin on ihmiselle pahasta, ei kai loppujen lopuksi voisi panna maaruunsa yhtikäs mitään. Milloin teilataan se ja se tuote ja milloin taas toinen. Sen tiedän, että lakritsi saattaa nostaa verenpainetta. Tämä on omakohtaisesti todettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti