Sen jälkeen kun olin kertonut Puolassa olevan koko Euroopan lamppuvaraston, tuli blogiini lukijoita lisää Puolasta. Ainakin tilastomerkintöjen mukaan. Ihan kivaa, vaikka en oikein aina uskokaan näihin laskelmiin. Muistan myös ystäväni sanomisen, että vahingossa eksyvät.
Hoitaja kävi eilen ja vatsa-asiat ovat nyt kunnossa puolison kohdalla. Hiukan meni levottomuuden puolelle, mutta selvittiin. Olin ajanut puolison parran. Ajaminen muuttunut vaahdoksi ja höyläksi. Kone "nipistelee", vaikka sitä lataan ja vaihdan teriä. No, parturoidaan sitten vanhalla tyylillä. Kun näin teen, tulee eittämättä mieleen Chaplinin elokuva Diktaattori, jossa Chaplin piti parturiliikettä juutalaiskorttelissa. Nuorempana en pitänyt Chaplinin leffoista. Aikuisena aloin arvostaa ja nykyisin tykkään ihan kamalasti. Näin on käynyt monen muunkin asian kohdalla. Elvis Presleykään ei saanut sympatiaani. Nyt saa. Mutta Marxin veljesten kohellukset eivät vieläkään. Kaikkein vähiten Groucho Marx. Syytä en oikein tiedä. Enkä ole suuremmin miettinyt. Nämä ovat makuasioita.Yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, tiedättehän.
Kynttilöitä polttelen. Lämmittävät ja antavat lempeää valoa. Sitä arvostaa tässä iässä. Olen aina liekeistä pitänyt, niin kynttilöissä kuin takassa. Ei, en ole taipuvainen pyromaniaan. Takkatulta voin tuijottaa vaikka kuinka kauan ilman mitään outoja mielihaluja. Meidän Midi-koirammekin tykkäsi. Nostin mökillä usein aivan sitä varten korituolin takan eteen, johon koira oitis hyppäsi. Siinä se istui ja nautti, kunnes tallasi alleen "ruohon" pesäkseen kaukaisten esi-isiensä tapaan pyörähtelemällä muutaman kerran ja teki ruumiistaan sievän kerän ja nukahti. Toinen koira antoi piutpaut tämmöisille nautinnoille. Se katselikin vanhempaa sisartaan hämmästyneenä ja pani pitkäkseen lattialle.
Joulukuu! Kolmisen viikkoa, niin joulupukit ovat liikkeellä. Monikossa. Se on ilta, monen lapsen odottama, jännittävä ja hiukan pelottavakin. Olenko ollut tarpeeksi kiltti? Kuusi tuoksuu, kynttilät palavat, vatsa täynnä, rusetti tärisee hiukan hiuksissa. Sitten oveen koputetaan...
Marxin veljesten elokuvia katsottiin veljen kanssa lapsina, mutta eipä ole näin aikuisena jaksanut kiinnostaa. Muistan vieläkin miten pettynyt olin kun minulle selvisi, että joulupukkia ei olekaan. Meillä kävi isän työtoveri monena vuonna joulupukkina, joten isäkin oli aina paikalla. Sitten erään kerran kerkesin mennä avaamaan ovea enne isääni ja ihmettelin, että miksi se lahjasäkki oli jo valmiiksi verannan nurkassa.
VastaaPoistaCurryKaneli, se on niin julmaa herätä huomaamaan, että Joulupukki onkin jonkunlainen illuusio. Minäkin heräsin aikoinani kylmään todellisuuteen. Mutta me selvisimme siitä, eikö niin?
VastaaPoista