Kesä tulee! Varhaisperunoita, kirsikoita, aprikooseja ja espanjalaisia mansikoita puulaatikoissa. Varmoja kesän merkkejä. Raahasin kotiin paitsi en kirsikoita. Kerrottiin, etteivät vielä ole makeita. Vaeltelin vaateosastolla, mutta muoti oli sitten viime kerran ( viisi vuotta sitten) muuttunut niin, etten kehdannut kuin vilkaista. Kenkäosasto remontissa. Piti kysyä, mihin ovat kengät piilottaneet, Ostin kotikengät, semmoiset, joilla kehtaa kyllä mennä roskikselle, mutta ei pitemmälle. Edelliset menivät roskiin. Yleensä kengissä ihmeellisiä. koristeita niin, ettei kengäksi huomaakaan. Kun panee jalkaan, kasvaa pituus kummasti yli kymmenen senttiä. Oi aikoja, oi muotia!
Matamikenkiä en edes nähnyt, siis hiukan matalampia tai oikeammin vain kuuden sentin korkoja. Millä minä nyt alan kävellä, kun kummityttö siivosi korkkareitani roskikseen? Huolestuttavaa.Myyjiä oli minimimäärä ja asiakkaat hoikkia elegantteja kauniita naisia. Tunsin oloni epämukavaksi rollaattorin kanssa. Siitä ei ole kuin toista vuotta, kun en tuntenut.Tässä pitäisi ilmeisesti katsoa raakaa totuutta silmiin ja olla aikansa elänyt. Vaikka tuuraaja kyllä ehätti kehumaan, kun hakkasin ruuvimeisselillä lattialla istuen pakastekaapista paksua jäätä saadakseni oven kiinni. Olisi pitänyt sulattaa pakkasten aikaan. Puolustus: en kyennyt vastikään sairaalasta kotiutuneena.Kehui hyvää kuntoani, kun ensin olin kertonut seisoneeni yhdellä jalalla fysioterapeutin vastaanotolla. Harmitti taksissa, kun en äkännyt ostaa tuuraajallekin mansikoita puulaatikossa. No, seuraavalla kerralla viikolla 22. Minusta on eri lystiä yllättää ihmisiä. Vieläkin nautin siitä muistosta, kun vein alakerran opiskelijapojalle täytekakun kiitokseksi siitä, että oli oppinut grillin käytön ja sytytysnesteen oikean määrän. Minulla loppui siihen päänsärky. Pojan ilme oli rahan arvoinen. Sitten pyysi saada halata ja mikäs siinä, annoin luvan ja niinhän me halattiin.
En taida yhtäkaikki vaivautua äänestämään. Enkä edes häpeä laiminlyöntiäni. En ole EU:n kanssa ollenkaan samoilla linjoilla ja niinpä äänestän jaloillani. EU ei kylläkään sekaannu siihen, että Suomessa haikaillaan omaishoitajan palkkion maksamista KELAlle. En tykkää siitäkään, sillä silloin palkkiot pienenevät huimasti. Rahasta en hoida, mutta on palkkio mukava lisä menojen kaiken aikaa lisääntyessä. Lääkkeet, hoitoravikkeet, tämä nk. kotiapu, sairaalamaksut jne. Tällä viikolla pesijänaiset osasivat ammattinsa. Kehuin. Pienempi pesijä kertoi, että roskien vieminen kuuluu toimenkuvaan vain silloin, jos on vaippajätettä. Jos siis mieheni olisi nykyisessä kunnossa vuodepotilaana, mutta ilman vaippoja, eivät veisi. Kohta kai keksitään, että vaippamäärällä on minimimäärä, jos on yksi tai kaksi, ei viedä. Kolmesta ja sitä suuremmasta määrästä kyllä. Onneksi olen yhä ja vielä kykeneväinen itse roskamme kuljettamaan asianmukaiseen paikkaan, on vaippoja tai ei. Yleensä on viisikin päivässä. Eikä voi jättää pitkiksi ajoiksi hajahtamaan. Omaishoitajan arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti