17. marraskuuta 2013

KEHNO YRITYS OMPELIJAKSI

Varsin varhainen aamu. Hyvin hiljaista ja hyvin pimeää ulkona. Norjasta tullut jossain päin Pohjanlahtea myrsky nimeltään Eino riepottelee merta sekä laivoja. Maissakin luonto raivoaa. Suomenlahti rauhallisen tuntuinen. Eikä tuuli meidänkään pihalla ole tuhoja tekemässä.

Puolisolla on joskus ollut viikset! Tämmöisen passikuvan näin, kun käteen osui aikamoinen nivaska vanhoja passeja. Leikkelin kuva- ja nimisivut palasiksi ja loput heitin roskikseen. Miksi olen ylipäätään säästänyt? Pari laatikollista roinaa tuli taas eilen siivottua. Vanhat sekä vanhempien että minun Ex Libriksetkin löytyivät. Omani suunnitteli edesmennyt heraldikko Ahti Hammar. Vanhempieni Ex Libriksen tekijää en tiedä. Vanhoja nimikortteja aikamoinen nivaska niinikään tuli pannuksi roskiin. Keittiökoneiden, joita ei enää vuosiin ole ollut, käyttöohjeet hävitin myös. Tyhjiä kansioita on nyt vaikka millä mitalla. Minne nekin?

Ompelutarvikkeita kuin ompelimossa. Siihen on selitys. Kun sain ensimmäisen ompelukoneeni, tehtailin pussilakanoita kuin myös muuta mitä nyt koneella voi. Jälki ei tokikaan hääppöistä ja Kaino-täti saatuaan minulta pussilakanan, lähetti kiireesti ohjeet, miten lakanat ommellaan oikein. Vähän nolotti, kun olin jaellut lahjoiksi tusinoittain väärin valmistettuja pussilakanoita. Ihmettelinkin, miten joutuisasti niitä syntyi ja miksi ei jokainen tee omia pussilakanoitaan, kun semmoisen valmistaa varttitunnissa. Tein yhden Kaino-tädin ohjeen mukaisesti ja sitten kiinnostukseni siirtyi muunlaiseen ompelemiseen, kunnes lopahti kokonaan. Rekvisiittaa jäi ja sitä määrää tässä nyt olen ihmetellyt.

Kalastajalankaakin metreittäin, kun minun, joka en virkata edes osaa, piti tehdä sängynpeite. Ystäväni oli virkannut ja se oli hieno. Lähetti mallin ja minä aloin työn. Sain jonkunlaisen mytyn aikaan, joka ei ollenkaan muistuttanut sievää ympyrää, joita sitten kokoamalla tämmöinen peite syntyy ja joita ystävälläni oli valmiina kasapäin. Lopetin virkkaamisen. Ajattelin tehdä puolisolle jotain ja siitä piti tulla paita. Ostin kangasta ja kaavan. Joku oli sanonut miehen paidan tekemisen olevan vaikeaa. En uskonut. Kyllähän semmoisen huitaisee, vai mitä? Leikkelin kankaan kaavan mukaisesti, panin nuppineuloja, harsin ja kursin, ompelin ja purin. Ei siitä paitaa tullut. Ei tullut mitään muutakaan. Ei edes kukkaroa kuten sadussa. Päätinkin sitten siihen lopettaa kotiompelijan hommat. Eikä niistä ole tullut juurikaan mitään, mitä nyt joskus olen jonkun helman lyhentänyt. Käsin ja harsimalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti