17. toukokuuta 2013

AAMUTOSSUJEN KUOLEMA

Tänään otan  niin sanotusti lunkisti. Ishias tuntuu tästä suunnitelmasta tykkäävän. Sain selkävoimisteluohjelmareseptin maailmanmatkaajaystävältäni L:ltä. Kiitos.Vielä en ole kokeillut. Eilen kun meni osa päivästä kaupungilla ja sitten oli ne pakolliset kuviot puolison kanssa kotona. Selkä ei tykännyt yhtään.

Minun piti eilen ostaa itselleni jotain päälle pantavaa. Marssin siis tavaratalon vaateosastolle.Keräsin nipun vaatteita ja menin sovituskoppiin. Revin vaatteet päältä ja panin uutta tilalle. Ei hyvä. Minä en ollut hyvä, enkä edes näyttänyt hyvältä. Vein vaatteet pois ja menin ostamaan aamutossut. Niukka kokoelma, sanoi myyjä ohjaten minut yhden hyllyn eteen, jossa oli muutama tossupari. Loihen tietysti kysymään, että eivätkö naiset enää käytä aamutakin kanssa aamutossuja?  Aamutakin? henkäisi myyjä. Pääsimme taas tämän perimmäisen kysymyksen äärelle, että suomalainen ei liiemmin aamuisin pukeudu aamutakkiin. Siis tossuja ei tarvita. Äitienpäivän tienoolla kuulemma oli tossuja vähän enemmän. Äidit saavat tossut äitienpäivälahjaksi. Ainakin niiltä pojilta, jotka ostavat äidilleen neilikoita syntymäpäiväksi. Tossut myytiin loppuun, valisti myyjä minua. Mitä käytetään kotona jaloissa, kun on aamulla herätty ja sipsutellaan kahvin tiputukseen? jatkoin. Myyjä kertoi että sandaaleja ja muita kevyitä ulkoilukenkiä. Siis tennarit jalassa aamukahvilla? Peräti ehkä crocsit?

Ostin kuitenkin itselleni, ne löydettyäni pienestä valikoimasta, perinteiset aamutossut. Nahkaisetkin vielä, josta materiaalista myyjä tiesi, että sekin on harvoissa kotitossuissa vaihtumassa muoviin tai kankaaseen. Olisiko pitänyt ostaa useampi pari nahkaisia, ajattelin maksaessani. Enkö enää koskaan saa ostettua rehellisiä perinteisiä kauniita ja naisellisia aamutossuja? Muistan ajan, kun tossuissa komeili iso tupsukin joskus ja tossusuunnittelija oli antanut mielikuvituksensa lentää saaden aikaan mitä naisellisimpia ja ihastuttavimpia aamutossuja. Ja meillä kaikilla oli sievät aamutossut odottamassa sängyn vierellä, joihin sitten työnsimme jalkamme ja onnen tunne oli suuri ja mahtava. Muistan myös ajan, kun oli aamutakki- ja yöpaitasettejä sävy sävyyn. Mitä kauneimpia silkistä tai pehmeästä puuvillasta. Nythän me vedämme niskaamme froteisen kylpytakin, josta yleensä naisellisuus on tipotiessään. Siinä sitten köntystelemme lenkkitossuissa aamua alkamaan. Jos vuoteeseen jää mies, niin hän saa katsella epänaisellista olemustamme, joka ei saa minkäänlaista intohimoa miehessä aikaan. Ei kutsua: tule takaisin,kulta.

Kun olen taisteluni taistellut ulkorapun kiinteiden luiskien kanssa, alan yhden naisen mielenosoitukseen ja kävelen plakaatin kanssa kaupungilla vaatimassa naisellisimpia aamutossuja. Missä ovat suomalaisten kenkäsuunnittelijoiden ihanat aamutossut, Minna Parikka, Juha Tarsala, Tero Palmroth, Lotta Löfgren... ?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti