Pitäisi kirjoittaa jouluaiheista,mutta minulta tulee etupäässä sairaalatarinaa,joka lienee aika kiinnostamaton aihe.Tulee silti.Huone,jossa puoliso nyt mahataudiksi todettua potee,on eristyksissä.Varsinkin T naapurivuoteessa harmittelee ääneen sekä itsekseen,kun ei pääse pyörätuoleilemaan käytävään.Huoneeseen tulijoiden pitää pukeutua tarttumista ehkäisevään muoviessuun,suusuojukseen ja suojakäsineisiin.Minunkin.Tästä asiasta hoitajat tuntuvat olevan eri mieltä.Pidin essun,mutta otin hiostavat muovikäsineet pois ja suusuojuksen,jonka kanssa meinasin tukehtua.Uskon nimittäin vakaasti,että pöpöt pääsevät kiemurtelemaan suojavarustusten läpi ja alle,jos niikseen tulee.Soitin äsken sairaalaan ja puoliso osin jo kuulemma tervehtynyt ja oli "haukkunut hoitajan". Eilen söi hiukan viemiäni hedelmiä,mutta nukkui suuremman osan ajasta.Väriä palautunut kasvoille.
Minä luin Simo Laakkosen,Sari Laurilan,Marjatta Rahikaisen ja Päivikki Kallion toimittamaa Nokea ja pilvenhattaroita-kirjaa (Helsingin kaupunginmuseo 1999).Kertoo 1900-luvun vaihteen Helsingistä ja eritoten sen ympäristöhistoriasta.Miten esimerkiksi teollistuva yhteiskunta asukkaineen muutti ympäristöä.Helsingin saaristo hävitettiin muuttamalla rantaviivaa täyttömaaksi.Laukkasaari Katajanokalla on osa mannerta.Samoin ovat hävinneet Hernesaari ja Jätkäsaari,Siltasaari,Sompasaari... Kaupunki on saanut mereltä lisää tilaa tarpeisiinsa.Ennen muinoin näihin saariin pääsi pienillä höyrylaivoilla vaikka virkistäytymään luonnon helmaan tai niissä asuttiin pienissä mökeissä ja pidettiin pienkarjaa pihapiirissä.Tätä tuskin kukaan ajattelee huristaessaan bussissa,ratikassa tai autossa kaupunginosiin,jotka aikaisemmin olivat saaria.Nimet ovat osin säilyneet.
Samaisessa kirjassa paneudutaan ennen meitä Helsingissä asuvien ihmisten terveydenhoitoon ja hygieniaan.Nykyisiä desifiointiaineita ei ollut eikä kalastajan muijalle suojakäsineitä.Taudit levisivät.Tähän aikaan vuodesta kuulee julkisissa kulkuneuvoissa yskänköhinää ja rajua niistämistä.Miten olisi kannettava sylkyastia? "Mikäli jokahinen yskätautinen rupeaisi käyttämään tällaista sylkyastiaa ja ja kotona tavallista sylkylaatikkoa ja siten lakkaisi sylkemästä nenäliinaansa,teille,käytäviin,lattioille ja mihin vaan sattuu,niin häviäisi pelätty keuhkotauti suurissa määrin". Sylkyastia oli uusi keksintö,Saksassa kehitetty sikarikotelon kokoinen edistys. Kehoitettiinhan ruotsiksi ja suomeksi raitiotievaunuissakin olemaan sylkemättä lattialle.Sylkeminen ympäriinsä lienee ollut varsin yleinen tapa.Minun papallani oli kotonaan sylkykuppi! Se oli valkoista posliinia ja mamma piti sen puhtaana.Siihen pappa sylkäisi.Minun kotonani ei moista kapistusta omaa isääni varten ollut ja minä pikkutyttönä vähän kammoksuin papan sylkyastiaa ja siinä olevia sylkyjä.Miten kummassa siihen aikaan miesten piti niin usein räkiä? Eihän kaiken aikaa pappakaan ollut "yskätautinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti