RATIKASSA

Otin eilen mukaani sairaalaan kaksi kirjaa.Kumpaakin lueskellut aiemminkin,vaan en kokonaan.Toinen vuonna 2004 ilmestynyt  kirja Albert Edelfltistä ja toinen kunnon sotamies Shveikistä vuoden 1947 tuotantoa ensimmäinen osa.Se on kovia kokenut,nuhraantunut teos,lehdet kellastuneet ja tuoksu ummehtunut.Pidän tästä ihmisiä koira-asioissa huijaavasta miehestä,joka mielellään istuu Pikarissa parantamassa maailmaa ja miettimässä kirjan alussa,kuka tappoi arkkiherttua Ferdinandin.Asian ollessa niin,kun Wienissä oli surua,tilasi Shveik tummaa olutta ottaakseen asianmukaisesti osaa.En oikeastaan päässyt alkua pitemmälle kirjassa.Siihen asti kyllä,kun Shveik vietiin poliisikamarille kuulusteluihin ja oli itse sitä mieltä,että häntä syytetään arkkiherttuan murhasta.Edelfelt jäi toiseen kertaan.

Puoliso himpun verran pirteämpi.Aika kului tavanomaisiin askareihin,parranajoon ja leikkasin varpaista kynnetkin,juotin nokkamukista kahvia,joka tuotiin minimaalisen pienen kakkupalan kanssa.Itse olin vienyt mansikoita ja erilaisia hedelmiä,jotka maistuivat potilaalle.Neljättä tuntia pidin seuraa.Hoitajia kävi huoneessa,eräs jopa istahti toviksi seuraksemme kysyäkseen mielipidettäni mieheni voinnista.Siellä myötäeletään,josta kiitos.Poislähtiessäni vielä eräs hoitaja yhytti minut.Hänelle kerroin tahtovani tänään keskustella jälleen lääkärin kanssa.Asia sovittiin.Kevyemmin mielin kuin edellisinä päivänä astuin hissiin,jossa nauha kertoi sen menevän alaspäin.

Nelonen ajoi juuri ohitseni kääntyäkseen Mannerheimintielle.Valotaulussa pysäkillä luki odotusajan olevan 21 min. Aurinko paistoi ja tuntui lämpimältä.Istuuduin penkille,johon oli kaivettu reikiä.Tuuli lennätti pientä linnunsulkaa,jonka joku siivekäs oli vastikään menettänyt.Nuoripari ilmaantui paikalle toisiinsa kietoutuneena ja nuoli samaa jäätelötötteröä.Ehtivät hyvin tehdä lopun jäätelöstä ennen kuin ratikka tuli.

Vaunuun tuli seuraavalta pysäkiltä isokokoinen nainen,jolla oli isokokoinen matkalaukku.Kansallismuseon kohdalla hän alkoi kysellä,meneekö ratikka satamaan.Ei mene,sanoi joku,mutta lähelle menee.Nainen päätteli seuraavaksi,että menee sitten kai Kauppatorille.Ei mene,ajattelin.Nainen alkoi pärmäntätä,että vaunun pitäisi mennä satamaan,kun on paljon laivaan menijöitä."Onpahan huonosti  järjestetty",jatkoi. Tässä kohdin olisin minä vuorostani voinut ottaa keskusteluun osaa.En ottanut.Ratikassa ei ollut nimittäin numeron jälkeen   T-kirjainta,joka olisi selventänyt määränpään.Viereeni oli tullut mustaihoinen herrahenkilö niinikään suuren laukun kanssa ja tiedusteli huonolla suomella kuljettajalta  satamapysäkkiä.Meitä maihin jääviä oli vähemmistö vaunussa.Lisää matkalaukkuja ja lisää laivaan menijöitä.Alkoi olla ahdasta.Sain laukusta kolhun sääreeni.Joku oli alustanut itseään mieltä piristävällä,koska alkoholin haju alkoi leijailla sieraimiini.Terminaalia lähellä olevalla pysäkillä ratikka tyhjeni huomattavasti ja ulkomaille kaihoava ihmisjoukko suuntasi askeleensa laivarantaan laukkujen pyörät asfaltilla kolisten.Hyvää matkaa,ajattelin ja painoin nappulaa,joka kertoo kuljettajalle,että minä haluan ratikasta pois.Kotipihalla päätin,että jonain päivänä otan kukat laatikoista.En ole jaksanut hoitaa.Sitäpaitsi,on syksy.