Helsinkiläisten nauttiessa kesistä 1830-1850 luvuilla sekä Ullanlinnan kylpy-ja kaivolaitoksen hoidoista, tehtiin myös ensimmäisiä laivamatkoja oikein höyrylaivan kyydissä Tallinnasta Helsinkiin ja päinvastoin.Riemuittiin uuden kulkuvälineen antamasta viehätyksestä matkalla Suomenlahden yli "ilman purjeita ja kuitenkin kilpaa suhisevan myrskyn kanssa".
Helsingin yliopiston lainopin professori Johan Jakob Nordström (1801-1874) kuvasi Tallinnaa Helsingfors Morgonbladissa ilmestyneessä artikkelisarjassa seuraavasti:
"Ilman erikoista syytäkin matka Tallinnaan kaupungin mielenkiintoisuuden vuoksi,sen korkean iän,sen monien muinaismuistojen vuoksi, sen myös meidän maallemme jokseenkin suuren merkityksen ja sen meille vieraiden tapojen ja kielen vuoksi näyttää sangen houkuttelevalta ja kutsuvalta". Hän kuvaa kirjoituksessaan Tallinnaa niin ympäristön kuin historian ja nähtävyyksien kautta turisteille sopivaksi matkakohteeksi.Myöhemmin Nordström teki Tallinnaa koskevan matkaoppaan,joka oli ainoa laatuaan koko senaikaisten Tallinnaan kohdistuvien huviretkien ajan.
Aivan ensimmäiset huvimatkat tehtiin Tallinnasta käsin Helsinkiin.Ihkaensimmäisen kerrotaan tapahtuneen,kun heinäkuussa 1836 riikalainen höyrylaiva Alexander Nikolajevitsch rantautui Helsingin satamaan tuoden varakkaita aatelisia Suomeen.He viipyivät yön yli ja ihastuivat vilpittömästi kaupunkiin.Myöhemmätkin vieraat tunsivat samoin Helsinkiä kohtaan,tosin hiukan moittien Seurahuoneen tarjoilua.
Kun Turussa rakennettu höyrylaiva Storfursten aloitti säännölliset matkansa Turku-Helsinki-Tallinna-Pietari vuonna 1837, alettiin tehdä yhä useampia huviretkiä meren poikki.Nyt oli helsinkiläisillä oivallinen mahdollisuus tehdä suomalaisella laivalla retki Räävelin kaupunkiin.Esimerkiksi aivan ensimmäisellä matkalla viivyttiin neljä tuntia satamassa,jona aikana suomalaisturistit kiiruhtivat lahdentakaisen naapurin kaupunkia lähemmin tarkastelemaan.Olihan ainakin nähtävä Katarinenthalin loistava keisarillinen puisto.Tästä matkasta kerrotaan,ettei Storfustenin alunalkaen pitänyt poiketa Tallinnaan,mutta merenkäynnin yllyttyä ja matkustajien vaatimuksesta kiinnittyi Storfusten Tallinnan kaijaan tuulilta suojaan.Isännät juhlistivat komealla päivällisellä tätä ex tempore-laivamatkaa Helsingistä ja kotiin aikanaan palatessaan heitä oli vastaanottamassa juhlallisesti kaartin soittokunta,jonka torvien törähdyksiä säesti samppanjapullojen korkkien poksahtelu.
Matkat yleistyivät ja Storfursten höyrysi ahkerasti ja kuuliaisesti aikataulunsa mukaisesti pitkin Suomenlahden aaltoja tuoden balttilaisia matkaajia nauttimaan Helsingin vilkkaasta kylpyläelämästä.Kanssakäymiset lahden yli olivat molemminpuolisia nautintoja niin höyrylaivalla kulkemisesta kuin kaupunkien nähtävyyksien katselemisesta.
Liikenne eli kukoistustaan moniaita vuosia kunnes Krimin sota (1853-1856),jota myös itämaiseksi sodaksi kutsuttiin, aiheutti taukoa merellisessä turistiliikenteessä.Sodan päätyttyä koki Helsinki menetyksen balttilaisten vieraiden keskuudessa kesäisenä huvittelukaupunkina ollen nyt kuin mikä tahansa tavallinen pienenpuoleinen kaupunki.Liioin eivät enää helsinkiläiset tunteneet suurta intressiä lähteä Tallinnaan.Senkin uutuuden viehätys oli kulunut pois.Nyt kaupunkilaiset viettivät kesiään Suomen maaseudulla,eikä suurta maailmaa kaivattu metsien huminassa ja järvien sinisten aaltojen loiskinnassa.
Helsingfors Tidningarissa oli lyhyt nekrologi otsikolla "Muisto Tallinnasta",hautapuhe,josta henki huvimatkailijoiden vanha ja hyvä aika.Uusien muotihuvitusten tuulet alkoivat puhaltaa.
(Lähteenä käytetty Päiviö Tommila Helsinki kylpyläkaupunkina 1830-1850-luvuilla,Entisaikain Helsinki VI vuodelta 1955)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti