24. huhtikuuta 2010

MANTA JA MUUTAKIN

Eilen taivaalta tuli alas vähän kaikenlaista lumen ja veden välillä rakeista räntään.Yöllä pakastanut,tiet liukkaat,luisumista kesärenkailla.Nyt paistaa aurinko.Helsingin seudulla pitäisi tieteilijöiden mukaan mittarin lukema kohota viiden plusasteen hujakoille.Viileää kuitenkin ja ollaan jo muutaman päivän päässä toukokuusta.

Olen tässä tutkaillut Stadin Slangin Tsilari-lehteä.Tuli eilen.Kerrotaan Stadin venttaavan kesää ja Helsinki-päivää.Aiomme olla mukana,kuten ennenkin.Espan puisto on pääpaikka.Päivä on 12.6.

Sautski on Tsilarin kolumnisti ja hän pyytää "tsiigaa etees ku dallaat stadilla".Tämä siksi,kun Sautski on "plösöhkö kundi" ja kävellessä vaikeuksia,kun siirrettävät reklaamitelineet täyttävät jalkakäytävät kauppojen edustoilla.Niihin törmää jo huononäköinenkin.Olen saanut tuta saman esteisen kulun lykkiessäni miestäni pyörätuolissa.Semmoista siksakkia näissä telineiden viidakoissa.Sautski ottaa kantaa ja terävästi ottaakin.Kun vaan joku kuuntelisi!

Tsilari pysyttelee aina ajan tasalla.Nyt juttua vapun tienoilla Havisen Mantasta eli Havis Amandasta eli alkuperäiseltä Ville Vallgrenin antamalta nimeltä Merenneito."Manta symbolisoi skönestä nousevaa Stadia,jota on myös sanottu Itämeren tyttäreksi".Eliel Saarinen suunnitteli neitoa ympäröivän altaan,jonka reunoilla pronssiset merileijonat ja fisut spruuttaa vodaa Mantan muodokkaaseen bodiin. Tsilarin mukaan Manta pitäisi "oikeestaan virallisesti tunnustaa Stadin symboliksi".Onhan se fotatuin ja suosituin friidu Stadissa.

V.Waris-niminen kaveri lehden mukaan lakitti Manta-neidon ensimmäisen kerran vuonna 1909.Näin ollen vappulakittaminen olisi vanhin ja tunnetuin perinne Stadissa.Se virallistettiin sitten 1951.Ensin painettiin lakki patsaan päähän keskiyöllä vappuaaton vaihtuessa vappupäiväksi.Minäkin monesti Kauppatorin humussa mukana.Sitten lakitus muutettiin tapahtuvaksi kello 18 levottomuuksien välttämiseksi ja nyt se on myös perhetapahtuma,jossa lapsetkin ovat lakitusta todistamassa.Samaan aikaan painavat muutkin ylioppilaslakkinsa päähän,paitsi teekkarit,jotka sinnittelevät vanhan tradition mukaisesti keskiyöhön asti.

Vuodesta 1980 lähtien lakitusta edeltää Mantan pesu.Alussa pesijät kiipeilivät pitkin neidon vartta.Nykyisin pestään nosturista käsin,koska "Manta alkaa olla aika gamla skremma,eikä enää kestä rajumpia lähentelyjä". Vajaan viikon päästä jälleen!

Raija Tervomaa kuuluu Tsilarin toimituskuntaan itsekin kirjoittaen ahkerasti sekä tähän lehteen että kirjoja.Nyt hän tarinoi Tsilarissa "Ku muijat skujas sporaa". Oli sota-aika ja miehet rintamalla.Raitiotieliikenne Helsingissä oli suurelta osin naisten käsissä. Rahastajina naisia oli ollut ja nyt muutama sata raitiovaunua oli jäänyt yllättäen ilman kuljettajaa.Ratikat kulkivat ja naiset ajoivat.Tervomaa kertoo äitinsä kuskiajasta,millaisissa alkeellisissa oloissa kammesta veivattiin avosillalla
lumipyryssä ja tukka huurteessa.Kaupungilla oli täyspimennys,jolloin ajo tapahtui melkein vainukoiran aistien varassa. "Jotain teräsnaisen verta näissä tytöissä oli",sanoo Tervomaa. Ja olikin. "Äijät palas aikanaan sodasta himaan ja tarttu sporan ohjaimiin.Muijat sai väistyy,mutta ei ikuisiks ajoiks.Nykyisin taas luotetaan,et gimmakin osaa kuskaa jengii niin sporas ku busaski."

Joskus jo 1910-luvulla naiset pääsivät töihin ratikoihin.Sporakonnareiks. Vuosikymmeniä myöhemmin sain minäkin tuta näiden tätien hirmuvallan.He istuivat korotetussa "pilttuussa" vaunun takaosassa sen oven vieressä,josta vaunuun astuttiin edessään kapea tiski.Sieltä he haukan katsein seurasivat,että jokikinen matkustaja on lunastanut lippunsa,käyttäytyy hyvin,ei sylje lattialle ja siirtyy aina eteenpäin.Kuitenkin me lapset joskus onnistuimme matkustamaan pommilla.Se oli jännittävää,sydän pamppaili ja naurun tirskahdukset olivat meidät kavaltaa.

Parhain paikka oli avoperäisen ratikan takasilta.Siitä oli hauska seurata muuta liikennettä ja kiskoja,jotka pitivät vaunun reitillä.Me roikuimme laidan yli,kunnes rahastaja puuttui peliin.Näitä vaunuja on muiden eläkkeellä olevien sporien kanssa Raitiovaunumuseossa.Siellä me Stadin lapset voimme käydä verestämässä muistoja.Elää hetken lapsuudessa,palata aikaan entiseen.

"Kattos,noita kuvatuksia,kun jo pantu naisia raitiotiellekin,toisten miehiä viettelemään.- Älä koske mun ukkooni,niin konduktööri kun oot olevinaski."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti