7. huhtikuuta 2010

PÄÄSIÄISESTÄ PÄÄSTYÄ

Nonnih,ainakin täällä päin Helsinkiä sataa lunta.Niin että se siitä kävelykenkäsäästä.Toisaalta taas huhtikuu on aina ollut oikullinen kuukausi,niin että varsin normaalia säänvaihtelua.Mutta kun panin jo säilöön talvijalkineet!Ja pitäisi ottaa mies mukaan ja lykkiä kauppaan katsomaan leipätilannetta,kun lakon pukkasivat elintarvikepuolella.

Kun pari päivää sitten olimme ulkona,niin ei epäilystäkään,lokkeja jo vaikka kuinka paljon.Lentelivät kuin Euroopan omistajat rantakadun yllä kirkuen kovaa ja korkealla: mehän oomme taas tulleet,teemme poikaset pulleet,ryöstämme jätskit ja pullat,oi te ihmiskullat! No,lokit kuuluvat rantakaupunkeihin,on niistä haittaa tai ei.Ja jos niitä ei jonain keväänä enää tulisikaan,ei sekään olisi hyvä.Kunhan me vain oppisimme,että emme jättäisi ruokajämiä pitkin ja poikin,emme syöttäisi lokkeja toreilla,niin ne oppisivat elämään linnun lailla merestä kalaa pyytäen,eikä makkaraa ihmisiltä hinkuen.

Eilen hiukan harmistuin.Sain yllättäen tietää,että kaupunki on alkanut saitailla kotonakin hoidettavien potilaitten sairauteen liittyvissä tarvikkeissa.Tulipa mieleen,että yhä omaishoitajan työ säästää rahaa kaupungille,että miksi pihdata? Näin se vain on,eikä tutkainta vastaan käy tässäkään tapauksessa taisteleminen.Eilen myös lueskelin taas rahvaan ajatuksia HS:n keskustelupalstalla vammaiskuljetuksista.Kun taksimatkat joitakin kanssaihmisiämme jurppii ja syvältä.Ne,jotka eivät tiedä,luulevat ilmaiseksi taksilla päästävän ympäriämpäri tämän rakkaan Suomenmaan ja yhteiskunta kuulemma maksaa.Asiahan ei ole tokikaan niin,vaan vammaiskuljetuksissa on aina omavastuumaksu,eikä asioimismatkoja muihin kaupunkeihin Vantaata ja Espoota lukuun ottamatta voi tehdä.Kaupungin korvattavissa kuljetuksissa omavastuu on pienempi ja jos matka kuuluu Kela-korvattaviin,suurempi.Kelamatka edellyttää vain ja ainoastaan sairauteen liittyvää matkaa (hoito- tai lääkärikäynti),eikä korvattavaa heru,ellei ole vahvoja perusteita.Tämä tarkoittaa liikuntarajoitteisuutta,näkövammaisuutta jne. Kuten eräs kuljetuksia (niin asioimiskäyntejä kuin sairauteen liittyviä)puolustava kirjoitti,me antaisimme melkein mitä vaan,jos saisimme terveytemme ja rajoittamattoman liikuntakyvyn takaisin joko itsellemme tai hoidettavallemme.Kateus on suomalaisen perisynti ja se ilmenee jopa näin absurdilla tavalla.

Kylmä kahvi kaunistaa,sanoo vanhakansa.Lipitän tässä oheisjuomana juuri tätä kaunistavaa.Tulos ei ole kuitenkaan tyydyttävä.Kun ei auta ryppyvoiteetkaan,niin ei toki kahvikaan,vaikka litratolkulla pistelisin.Kannatan kuitenkin ryppyvoiteita.Ihan sen vuoksi,että käyttäminen tuloksista riippumatta tuo mielihyvää.Purkki kaunis,tuoksu hyvä ja tuote ostettu ylellisen tuntuisesta kaupasta yleensä.Sen ryppyjä hävittävään voimaan en usko.Mutta psyykinen puoli on tärkeä ja jokainen nainen tietää,että ikääntymistä ei voi estää.Ei sen näkyvää puolta,ei edes plastiikkaleikkauksilla taitavankaan kirurgin käsissä.Jos kasvot paranevat hetkellisesti,muu kroppa on sitä mitä on.Ja luonto tekee tehtäväänsä,on veitsi käynyt tai ei.Ja onko se nyt niin kauheaa,jos ikä näkyy? Ikuinen nuoruus tai siltä näyttävä olisi luultavasti kauheaa.Muistamme Dorian Grayn kammottavan tarinan.Kun mieli on iloinen ja hymy herkässä, näytämme hyvältä on ikä sitten ihan mikä vaan.Eiks niin,sisaret kaikenikäiset?

Ensimmäisessä kerroksessa on remontti.Hitsiläinen sitä poraamisääntä! Se jytisyttää koko rappua.Roskiskeikalla huomasin ison keittiöremontin olevan käynnissä.Seinääkin puretaan.Tiilet on kova pala.Poraamisen aikana puhelimessa puhuminen melkein mahdotonta,ääni hallitsee koko huoneistoa.Illaksi tyyntyy,viikonloput rauhaisia.Mutta se,mikä on tehtävä,on tehtävä.Näin se on.

Kirjoittamisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti