JOULULTA TUNTUU

 Ikkunoissa jouluvalot minulla ja naapurustossa. Vielä olohuoneen lilliputtikuusi koristelematta. Jouluruoat hankittu, kinkut ja laatikot pakastimessa. Että  näin ovat joulutoimet alkaneet. Vähällä pääsen verrattuna takavuosiin. Oli puoliso, vanhemmat ja yksin jääneet sukulaiset ja ystävät. Tekemistä riitti, mutta joulu oli joulu lahjoineen kaikkineen. Kerran tilasin jopa joulupukin, vaikka koolla oli pelkkiä aikuisia. Kyllä riemua riitti, kun pukki ja tonttu ilmestyivät. Olimme kaikki olleet kilttejäkin koko vuoden ajan.

No, ei näissä nykyisissäkään jouluissani mitään vikaa ole. Katselen jouluohjelmaa tv:stä, poltan kynttilöitä, juon lasillisen viiniä, luen jotain kirjaa ja kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni. Ja voin minä muistella heitä, joita ei minulla enää ole. Ja niitä jouluja kun oli. Ja hymyilen.

Missi menetti kruununsa ja virkansa, kun oli ollut rasistinen somessa. Oli ollut ystävän kanssa syömässä ravintolassa ja missi veti otsaa niin, että silmät menivät  viirulleen. Auttoi päänsärkyyn. Ystävä otti kuvan, lähetti someen ja pani rasistisen tekstin mukaan. Rangaistus tuli. Minusta aivan liikaa, jos/kun koko tarina oli aivan muuta kuin miltä näytti. Sitten joitakin velikultia päästetään pälkähästä suuremmista teoista. No, näin kävi missin, kun päätettiin kerran. Maine meni  ja sitä on vaikeaa saada takaisin. Oikeuttako?

Aurinko paistaa parastaikaa. Pyykkikone vispaa ja mietin, imuroinko vai en. Ehkä syön ensin. Katsotaan sitten. Joulusiivo? Minulla ei ole semmoista sen enempää kuin vappu- tai juhannussiivousta. Pirtti on puhtoinen minun tapaani. Mutta ikkunat pitäisi keväämmällä pestä. Ja minä en sitä tee. Hankin pesijän. Semmoisia firmoja kuulemma on. Siihen  aikaan, kun minulla kävi siivooja, hänelle piti antaa myös syötävää ja tupakkataukojakin piti olla. Mitenkähän on nykyisin? En tarvitse siivoojaa. Pärjään siinä hommassa itse. Mutta ikkunoita en pese.

Nyt menen lämmittämään lounaani ja ehkä imuroin tai en.

OHI ON

 Nyt on sitten itsenäisyyspäivän tanssit taas linnassa tanssittu ja puvut arvosteltu, laahusten päälle stampattu, syöty ja juotu. Ihan kivaa oli karkeloita seurata tv:stä mukavasti yöpaitaan pukeutuneena. Jatkoja en seurannut. Menin nukkumaan. Suomi täytti 108v.

Löysin vanhan päiväkirjani. Olin 16-17-vuotias ja joka sivulla eri poikaan kuolettavasti rakastunut. Kävin koulua ja tanssikoulua, elämä oli auvoista ja ennen kaikkea huolta vailla. Olen aina luullut muistavani kaikki poikaystäväni. Päiväkirjan sivuilla vilahteli unohtuneita nimiä, enkä saanut edes ulkonäköä enää mieleen. Eräs poika oli jopa vienyt minut Ruotsalaiseen teatteriin katsomaan Kalmanin Csardasfurstinnan- operettia. Olen silloin ollut kuudentoista. Vieläkö operetit tätä poikaa kiinnostaa? Ja missä he kaikki nyt ovat?

Olen taas ruoan laiton kimpussa. Nyt vallan joulua ajatellen ja muiden laatikoiden joukkoon teen ihan itse kasvisvuoan, johon tulee perunoita, porkkanoita, juuriselleriä, hunajaa ym. Ainoa itsetehty tänä vuonna. Jonain päivänä tämän laitan. Kuin myös ikkunavalot on otettava esille. Kuusi palaa jo täyttä häkää partsilla. 

Kampaajallekin vielä menen. Vien joulukukan. Keskustaan menemisestä en tiedä, ellen yhdistä Ateneumiin menoon. Aion sinne ennen joulua. Tosin vielä on koko tammikuukin aikaa. Näyttely sulkeutuu vasta 1.2. N  soitti ja tahtoo tavata vielä, mutta kaupungin tungokseen ei kuulemma mennä. Taidan ehdottaa lähellä olevaa etiopialaista ravintolaa lounaspaikaksi.

Joulukorttien lähettäminen kohdallani on tänäkin vuonna muuttunut joulusoitoiksi. Eikä niitä enää kymmeniä ole, kuten joskus. Puolisolla ja minulla oli tapana viedä aaton aattona joululahjat sukulaisille ja hyville ystäville. Rivit siinäkin joukossa harvenneet. Niin erilaista kaikki nykyään, vaikka olenhan jo toki tottunut.

JOULUA VALMISTELEMASSA

 Tuli joulukuu. Eikä itse jouluunkaan ole enää kovin pitkää aikaa. Hankin jo taateli- ja hedelmäkakun sekä piparkakut. Kun aikoinani itse tein hedelmäkakun, oli siinä enemmän hedelmiä kuin nyt Tuomaan markkinoilta ostamassani. Siivutin ja panin pakastimeen. Maistoin toki ja olihan se hyvää noin vieraan valmistamaksi.

Luen japanilaisen kirjailija Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy- kirjaa. Siinä mennään eräässä Tokion kahvilassa eräällä tietyllä tuolilla istuen ajassa taakse päin. Jos olisi totta, en usko haluavani istua moiselle tuolille. Enkä ole Tokiossakaan, mutta halu on ollut kova  käydä Japanissa. Äitinihän omien sanojensa mukaan oli edellisessä elämässään japanilainen.

Olen liehunut siellä ja täällä ja kotonakin joskus. Lumesta ei tietoakaan ja siitäkös olen onnellinen. Pohjoisessa sitä on. Tämä on pitkä maa, erilaisia säitä mahtuu. No, tulee se lumi meillekin ennemmin tai myöhemmin, vaikka sään kirjat ovatkin hiukan sekaisin. Ei sitä usein olla dallailtu joulukuussa plus seitsemässä asteessa. Sopii minulle. Taloyhtiö myös riemuitsee, kun ei tarvitse lämmittää. Patterit juuri  ja juuri lämmön puolella. Joskus ovat olleet niin, ettei kättä voi kokeiltaessa kauaa pitää. Nyt voi. Kynttilöillä saa lisää lämpöä. Onneksi tykkään kynttilöistä. Painavat vaan niin peijoonisti kotiin raahatessa. Sähkölämmittimiä harvakseen käytän. Joskus aamuisin makuu-työhuoneessa, kun räplään läppäriä aamutakissa lukeakseni Helsingin Sanomia. Pitää tietää miten maailma makaa. Kovin se keikkuu nykyisin.

Ostin tutulta luomumyyjältä omenaglögiä. Ajattelin sen avata heti kotona ja maistaa. En saanut pulloa auki. Korkki pani vastaan. Ei kuin yleistyökalu handuun ja töihin. Ruuvimeisseli ei auttanut. Sitten apuun varsinainen korkin avaaja. Ei auennut. Hohtimet seuraavaksi. Ei, ei, ei. Kuuma vesi hanasta? Ei. Pyyheliina käteen ja pyöritystä. Ei auttanut sekään. Siinä oli kova kovaa vastaan ja se toinen kova oli taas käteni. Vedin henkeä, tartuin korkkiin, manasin ja kas, korkki kiertyi auki. Ei kuin glögiä lämmittämään. Maistui omenalle ja inkiväärille ja oli voimallisen hyvää.

Sitten panin parvekekuusen kuntoon ja nyt on partsilla. Muu joulukama saa vielä odottaa. Näillä mennään tovi. 

KYLMÄ

 Kiukuttaa! Kun ulkona on plussan puolella lämpö, vaikkakin vain olisi yksi plusaste, ottaa taloyhtiö huoneistoista lämmön pois. Mitä se semmoinen politiikka on? Herttinen, huoneistoissahan palellaan. Tänäänkin on se yksi aste plussan puolella ja patterit kylminä. Hullun hommaa. No, minulla on näitä sähköllä lämpiäviä, mutta se ilo maksaa. Lähdenkin tänään lämmittelemään ostoskeskukseen ja ostan glögiä.

Muuten olen ollut kotoa poissa lämpimämmissä olosuhteissa tapaamassa ystävääni. Kotona on päälläni niin paljon vaatetta että ei edes ulkona sitä määrää. Liikkuminen kömpelöä ja askarrellessa pitää ottaa kädet esille pitkistä hihoista. Olisikohan jossain vielä tallella kunnon villakäsineitä? Semmoisia tumppuja esimerkiksi? Lapsena oli ja niihin tarttui lunta.

Oikea pari voitti TTK:n kilpailun. Kyllä se runotanssi oli niin kaunista katseltavaa, että ihan silmä kostui. Mitenkähän käy tanssin nyt sitten, kun viikot ovat ilman treenejä? Kyllähän haastatteluissa sanottiin, että jatkuu, mutta kun ei ole enää opettajaakaan. Joulu tulee ja pannaan ainakin piiri pieni pyörimään ja ollaan kilttejä. Minäkin aloittelen joulua ja aion Tuomaan markkinoille ensi viikolla. Piparkakkuja ainakin. Joulurekvisiittaakin on tarkistettava kotona. Toimiiko sähkökuusi ja pienemmän kynttilät? Mikä teema tänä vuonna pienemmässä? Olen pitänyt tyylistä, mutta jos panisi tänä vuonna sekavaa. Pienihän tämä sisäkuusi on, tuskin 40cm, mutta ihan kiva sähkökynttilöineen. Enpä juuri enempää kotiin joulua laita. Ennen sen tein. Vielä silloinkin jotain, kun puoliso ei enää erottanut joulua juhannuksesta. Huomasi kuitenkin koristelun. Kymmenen vuotta on jo kulunut, kun jäin yksin. Tupsahtaa kaikki joskus mieleen.

Nyt alan tälläytyä ihmisten ilmoja varten. Ei edes ostoskeskukseen mennä noin vaan. Ei ikinä tiedä, kuka tulee vastaan. Aina muuten joku tulee.

EI SITTENKÄÄN URALIN TAKAA

 Vihdoin ja viimein sain partsilta pois kuivuneen ja ruusubegoniavainaan. Kolme biokassillista kasvia ja juurakko. Seuraavaksi aikanaan joulukuusi begonian tilalle. Siihen asti polttelen lyhtyjä. Joulu tuntuu olevan jo hollilla kaikkialla. Tv:ssä jouluelokuvia, kaupoissa kimallusta, Stockmannilla jouluikkuna, jota minäkin lapsena vanhempien kanssa kävin ihailemassa. Vieläkin, mutta en yhtä haltioituneena enkä vanhempien kanssa. Aleksin joulukatu avataan 22.11, mutta siihen ilotteluun en mukaan lähde. Saas  nähdä, onko silloin lunta joulupukin reen jalasten  alla, vai autollako pukki hurauttaa paikalle?

Maalämmön asentaminen vaati lämmöttömän ja vedettömän päivän. Varasin vettä kaikkiin astioihin ja yhteen ämpäriin. Vettä oli ja paljon. Hermostuttaa, jos ei ole vettä. Ihminen tarvitsee vettä, koko luomakunta tarvitsee vettä. Ilman vettä ei ole elämää. Katselin varaamaani vesimäärää onnellisena. Ei taatusti lopu kesken. Jääkaapissakin oli  vettä. Juomiseen. En sentään pakastanut, mutta muutama jääkuutio oli entuudestaan. En ehkä onnistuisi asumaan aivan sisämaassa, jossa ei olisi edes järveä tai jokea. Olen aina asunut meren rannalla. Katajanokalla vallan kirjaimellisesti. Nykyisinkin näen meren metron ikkunasta. Tarkistan aina, että se on paikallaan. Tähän asti on ollut.

Sattumoisin löysin hyllystäni  Risto Isomäen kirjan Viiden meren kansa. Joskus on ollut lukemisen yritystä ja jäänyt kesken. Nyt aion onnistua. Isomäen mukaan emme kontanneetkaan tänne mistään Uralin takaa, vaan Pyreneiden niemimaalta olemme kotoisin, Espanjasta ja Portugalista. Ilahduin vallan. Tämä tuleminen vaikuttaa paljon jotenkin sivistyneemmältä kuin kaukaa idästä päin. Olen aina tykännytkin Espanjasta ja espanjalaisuudesta. Opettelin kahtena vuonna kieltäkin ja yhä osaan sanoa  sujuvasti "no hablo español". Andalusiassa olen viettänyt mukavia lomia, ajellut siellä ristiin rastiin, enkä muualla Espanjassa ole ollutkaan paitsi Afrikan puolella Ceutassa matkalla Marokon Tetuaniin. Mielenkiintoista lukea Isomäen kirjaa ja saada tietää suomalaisten alusta, kun emme vielä suomalaisia olleetkaan silloin 11 000 vuotta sitten.

Taidan laittaa vielä toisenkin lasillisen lattea. Maistui hyvälle.

TALVEA ODOTELLESSA

 Jaahas, meitä ei enää pelasta mikään. Talvi ja lumi tulee Helsinkiinkin. En tykkää yhtään. Enää ei pasteerailla liki kymmenessä plusasteessa, on jo tulossa villahousuilmoja. Kyllähän se tiedettiin, että ei näitä leutojuhlia loputtomiin riitä.

Käväisin Hakaniemen hallissa. Se on vielä kunnon halli myyntikojuineen. Vanha Kauppahalli (1889) Kauppatorin kupeessa on vaihtanut ilmettään jo vuosia sitten. Tarjolla on sushibaareja, kahviloita, keittiövälinekojuja ja muuta, jotka eivät oikeaoppiseen kauppahalliin kuulu. Koko Kauppatorikin on nykyisin turisteja varten. Myydään tekoturkkeja ja sallittuja karvoja, neljäntuulen lakkeja, koruja ja lämpimiä makkaroita. Hakaniemen kauppahalli on oikea halli, vaikka taas Hakaniemen tori on kokenut rajun supistumisen. Miksikö olin Hakaniemen hallissa? Olin ostamassa Stiltonia, koska siellä on kunnon juustokoju ja kauppias kertoi minulle heillä olevan aina myynnissä Stiltonia. Ostin palan. Ranskalaisia tarvikkeita myyvässä "pienessä ranskalaisessa herkkukaupassa" Delissä ei ollutkaan nyt ranskalaista aamiaisleipää, jota himoitsin. Sen sijaan ostin sitten Palet-keksejä ja toivon saavani haluamani leivän muulloin. Saankin. Tulin kotiin ja lämmitin hariraa itselleni. Valmistauduin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia.

Tällä hetkellä paistaa aurinko. Mutta voi, kuinka kylmästi paistaa. Yhdet shortsit näin eilen eräällä miehellä. Kaveri ei anna periksi! Pihalta puhallettu maasta kaikki irtolehdet. Ei enää kahise. Eikä olisikaan kahissut, kun sade vei rapinat. Tuulikin oli rajua,  että piti rystyset valkoisina puristaa sateenvarjoa.

Tänään kotona ja pakastimesta lämmitän lounaan. Ensi viikolla päivä ilman lämpöä ja vettä. Mutta sähköä on, että saan omat sähköpatterit lämmittämään. Seitsemän kynttilää palaa olohuoneessa ja niidenkin pienet liekit antavat mukavan olon. Pakastimen ei käynyt kuinkaan, vaikka sähkö oli tällä viikolla poissa klo 8-16 eräänä päivänä. Luulin ilman muuta sen sulavan ja minulla kun se on piripintaan asti täynnä. Varmemmaksi vakuudeksi soitin maalämmön työmaan työnjohtajalle ja kyselin mahdollisesta sulamisesta. Hän oli varma, että jos ei availe pakastimen ovea, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Olikin.

Kun pääsemme lopullisesti eroon maalämmön asentamisesta, panen kädet kyynärspäitä myöten ristiin ja kiitän. On se ollut semmoista rumbaa monena päivänä. Aamuiset suihkut kylmällä vedellä eivät loppujen lopuksi aivan kauheita olleet, mutta pikaisia kylläkin.

Tämmöistä tällä kerralla.

JONNINJOUTAVUUKSIA

 Hyllyssäni on mansikoista pieni kirjanen vuodelta 1916 kustantajana Werner Söderström Osakeyhtiö Porvoo. Kirjanen on suomennos, mutta ei mainita, mistä. Ohjeita hyötymansikkakiisselin teosta, hillokkeista, marmelaateista, vanukkaista,  kohokkaista, mehuista kuin myös muiden marjojen jalostamisista. Puolukkasallaatin teko aloitetaan  puolikypsien puolukoiden reijittämisellä kulta- tai hopeaneulalla. Pannaan lasipurkkiin kerroksittain sokerin kanssa. Alin ja ylin kerros sokeria. "Erinomaisen hyvänmakuista ja hyvin säilyvää." Teoksen loppupuolella neuvotaan ohje puolukkataikasoseelle. Kahteen kovaksi vatkattuun  munanvalkuaiseen sekoitetaan pari rkl happamia puolukoita ja hienoa sokeria. Hämmennetään kunnes kohoaa. "Näin saadaan huokeahintainen ja hyvä jälkiruoka, joka maistuu paremmalta, jos sen kera tarjotaan paksuksi vispilöityä kermaa ja pieniä sokerikorppuja." Osoitan kunniotukseni kirjavanhukselle ja laitan sen takaisin hyllyyn.

Ystäväni R soitti kaukaa Pohjanmaalta. Kuulumiset etupäässä hyviä, mutta mukaan mahtui kyllä vähemmänkin hyviä. Kuten meille  kaikille joskus. Oli kivaa jutella ja  juttelimmekin aika kauan. R on minulle tärkeä ystävä.

Talossa tarkistetaan märkätilojen kosteutta. Muuta ei tarvita kuin kylpyhuoneen lattialta irtotavara pois, joka kohdallani tarkoittaa pyykinkuivaustelinettä. Tarkastajat voivat tulla. Muutakin hommaa on taloyhtiössä maalämmön asennuksen takia. On lämmittämätön, vedetön ja sähkötön päiväkin. Ostin lisää kynttilöitä ja sähköllisenä päivänä panen omat ylimääräiset patterit töihin olessani talon puolesta ilman lämmitystä. Onneksi tuli ne hankittua. Vettä varaan jonkun verran. Ihan ämpäriin, joka ei ole saatu ilmaisjakeluna pitkän jonotuksen jälkeen.

Isänpäivä oli. Minulla ei isää enää ole. Monta vuotta sitten hän lähti muihin maailmoihin. Ehdin sairaalaan pitämään kädestä. Hän puristi ja oli poissa.

Ostin joulumukin kahvia varten. Tai voi siitä juoda vaikka glögiä. Muki on punainen kyljissään joulutunnelmaa. Koskaan  aikaisemmin en ole omistanut joulumukia. Sitten dallasin kauppahallin aasialaiseen myymälään ja ostin  katkarapukeksejä ja  maustettuja taskurapukeksejä. Näitäkään ei minulla ole aiemmin ollut. Tutustunut kekseihin vain aasialaisissa ravintoloissa. Juttelin hetken mansikkamyyjärouvan puolison kanssa toisessa kojumyymälässä ja huomasin, että eivät enää myy juustoja. Ehdin niihin ihastua, koska olivat irtotavaraa, eivätkä missään muovipakkauksissa. Ikävä kyllä ilmeisesti menekki oli huono. Mistähän nyt saan Stiltonia jouluksi? Englannissa sitä tarjottiin niin, että keskelle juustokiekkoa oli kaiverrettu kuoppa ja kuoppa täytetty portviinillä. No, voihan sitä syödä niinkin.

Käppäilen Alkoon 20.11, jolloin tulee myyntiin tämän vuoden Beaujolais Nouveau- viini. Jokavuotinen rituaali. On sitä taas maistettava tänäkin vuonna. Pitää pysyä ruodussa.