KAUPUNGILLA

 Yhtäkään kirjaa en ole hänestä lukenut, en liioin nähnyt ensimmäistäkään elokuvaa. Mutta kuullut olen sitäkin enemmän. Hän on Harry Potter. Ostin kirjan Harry Potter ja viisasten kivi. Se onkin Potter-kirjoista aivan ensimmäinen. Olin kirjaostoksilla Rosebudissa tullessani kotiin kaupungilta. Kaksi muuta kirjaa ovat  Agatha Christie Neiti Marplen viimeinen jutttu. Kolmannen kirjan nimi Nauru ja se on filosofi Henri Bergsonin kirjoittama vuodelta 1899, jolloin se julkaistiin kolmena juttuna  Revue de Paris- lehdessä. Vuonna 1927 Bergson sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vuosia sitten olin kuuntelemassa esitelmää naurusta, yleensä komiikasta. Vanhempieni ystävä teatterimaailmasta sanoi komiikan olevan näyttämölajeista kaikkein vaikein.

Olin siis kaupungilla ja se tarkoittaa että lähinnä Stockmannilla. Espan puistoon asti en päässyt. Herkussakin olin ja se oli todellinen herkku. Muistutti aikaa, kun se oli vielä Stockmannin omistuksessa. Kaikenlaista kotimaista ja ulkomaista mitä  ajatella voi makeasta suolaisempaan. En ostanut paljoa, mitä nyt muutaman heräteostoksen, joka oli suklaata, lusikkaleipiä ja marmeladikarkkeja. 

Stockmannin vaateosaston myyjä muisti vielä minut ja siitä tuli lämmin olo. Käynhän siellä nykyisin hyvin harvoin. Ennen se oli minun lähikauppani. Myös jo silloin kun asuin Töölössä. Metrossa kotimatkalla oli toinenkin lierihattunainen ja hän katsoi asiakseen hymyillä minulle. Olimmehan hattuihmisiä, melkein sielun kumppaneita. Minä hymyilin takaisin. Kotona lämmitin myöhäisen lounaan, joka koostui aasialaisesta kana- nuudelikeitosta, jonka olin kesäkuussa laittanut ja pakastanut.

Kömmittyäni illalla vuoteeseen harkitsin mitä uutta kirjaa aloitan ensimmäiseksi. Päädyin Harry Potteriin. Olin kertakaikkisen iloisesti yllättynyt, enkä ihmettele enää Potterin saamaa ylistystä ja kiinnostusta. "Viisasten kivessä" Harry joutuu pienenä vauvana vanhempiensa kuoleman jälkeen sukulaisperheen huomaan ja kuluu kymmenen vuotta ennen kuin Harrylle selviää, että hän on velho. Tässä kohdin kirjaa rupesi nukuttamaan. Panin kirjanmerkiksi K:n joulukortin ja vedin peiton korviin.

Tänään pysyttelen kotona ja seurana on tietysti Harry Potter.

HEUREKA !

 Nyt olen keksinyt, miten saan tilaa kirjahyllyyni. Eräs ystäväni on sunnuntaisin kirpputorilla pääsemässä omista ylimääräisistä tavaroistaan eroon. Olen vienyt hänelle kirjoja ja myyntitulot niistä menevär suoraan  hänen taskuunsa. Olen oikein tyytyväinen keksintööni. Voin nyt ostaa uusia kirjoja, eikä tarvitse miettiä, mihin saan ne mahtumaan. Valikoin myytäväksi sellaisia, joita en taatusti halua lukea uudestaan.

Olen ollut kovasti hissukseen, mutta nyt pian alkavalla viikolla on tarkoitus matkustaa Stadin oikealle Stockmannille ja jos vaikka samalla piipahtaisin Espan lavan katsomoon. Olisi ukulele-musiikkia tarjolla, mutta kun en siitä järin paljoa välitä, niin ehkä kallistun enemmän Kaartin soittokunnan puolelle. Kesää on vielä jäljellä ja juuri olen aktivoinut itseni menoon ja meininkiin..

Tein intialaista curryä ja siitä tuli mahdottoman hyvää. Maistoin vain ja sitten panin pakastimeen. Tänään paistoin wokissa kaikenlaisia vihreitä ja terveellisiä. Jälkiruoaksi mehujäätä, joka ei ole minun valmistamaani. Ihan lopuksi pieni kupposellinen kahvia ja ranskalainen keksi. Kiinnostiko ketään?

Ruusubegonia parvekkeella paisuu ja paisuu. Täyttää jo koko pöydän ja varistaa kuivat kukat partsin lattialle, kun olen liian laiska niitä nyppimään. Kastelen kyllä melkein päivittäin. En ole mikään viherpeukalo. Mökillä kokkeilin kaikenlaista. Tilasin Hollannista pampasruohoa kun esite lupasi hienon kasvun näilläkin leveysasteilla. Lupasi väärin, Ei kasvanut vaan otti ja kuoli hyvin pian. Muita kokeiluja näin eksoottisten kasvien kanssa en tehnyt, mutta kotoisempien kohdalla onnistuin erinomaisesti. Joskus tulee ikävä mökkiä ja järven rantaa, pihan ruohosipulia ja aitan vierustan ahomansikoita. Kerääköhän niitä enää kukaan ja panee ruohonkorteen?

Tänään liputettiin Tove Janssoni kunniaksi. Minulla on yksi hänen kirjansa Bulevardi ja muita kirjoituksia. Se ei ole Muumeista, enkä edes ole mikään Muumi-fani. Mitä ne japanilaiset oikein näkevät Muumeissa? Ovat kuulemma ihan hulluina näihin olentoihin. Kai sitäkin tykkäämistä on tutkittu.

Nyt hyvää viikonloppua.

SE VIILENTYI

Ihanaa, ilma viilentynyt! Piti ihan panna huutomerkki. Pilviä taivaalla ja aurinko piilossa. Hengitys kulkee, eikä otsa kerää hikipisaroita. Eilinen kauppareissukin tuntui oikein mukavalta. Tarvitsin curryyn aineksia.

Koulut alkavat jo tällä viikolla, mutta onneksi perunannostoloma on pian. Kevyt laskeutuminen koululaisilla ahertamiseen. Muistan omasta koulun aloittamisestani sen, kuinka tuntui mukavalta ihka ensimmäisenä vuotena saada postia, jossa luki "koululainen" ja sitten nimi. Olinhan jo iso tyttö. Koulu oli valmistava koulu Töölössä ja sen käytyäni jatkoin samaisen talon oppikoulussa. Voi hyvänen aika, kuinka tästäkin asiasta on aikaa.

HS kertoo, kuinka eräs venäläissyntyinen rouva ei ole saanut Suomeen oleskelulupaa, kun oli kerran kääntynyt autolla väärään suuntaan Helsingissä. Se oli kieltämisen peruste. Hänellä on puoliso ja tytär täällä. Aikamoisen heppoinen peruste ja minusta täysin idioottimainen. Toivottavasti Helsingin Sanomien kirjoitus auttaa ja rouva saa luvan jäädä Suomeen perheensä luo.

Elokuu tulla tupsahti aivan kuin varkain. Enkä minä ole mitään kunnon kesäistä edes saanut aikaan. Kaikki suunnitelmat ovat jääneet toteutumatta. Viitsimättömyyttä? Kyllä. No, on tässä vielä aikaa ryhdistäytyä. Tuttava, joka ei koskaan käy taidenäyttelyissä, oli ollut Ateneumissa. Kertoi sen ja sai minut ärtyneeksi oman saamattomuuteni takia. Olin tietysti iloinen hänen puolestaan, että taide oli puhutellut. Minä aloitin näyttelyissä käymisen vuoden vanhana äitini kanssa, joka oli opiskellut Ateneumin silloisessa taidekoulussa. Olin kuulemma ihan viisaan näköisenä katsellut taulua, kun äiti oli nostanut minut syliinsä ja esitellyt Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis-maalausta.

Koska ei tästä nyt tämän valmiimpaa tule, lopetan tähän ja toivottelen mukavaa elokuun alkua ja tätä tiistaipäivää.

OLISIPA HIMPUN VERRAN VIILEÄMPÄÄ

 Huomenna vietettäisi äitini syntymäpäivää, jos hän olisi elossa. Ei ole, jotta ei vietetä. Mutta terveiset lähtevät pilven reunalle. Nyt alkaa olla minullekin jo liian lämmintä. Vaikka tuulettimet pörräävät ja aamuisin on parvekkeen ovi auki ja vaikka olen tekemättä mitään, niin olo on nihkeää, eikä juuri mitään jaksa puuhailla. Oivaan menoa ei viitsi edes ajatella. Espan lavallekin ajattelin pistäytyä kuulemaan musiikkia, mutta olkoon sekin. Jääpalat kolisevat vesilasissa ja eilen väsäsin erilaisia juomia smootheista  slusheihin. Paksuun juomaan tarkoitetut pillit loppuivat. Pitää ostaa. Käppäilen kauppaan huomenna.

Ihmisiä hukkunut tavanomaista kesää enemmän. Osa ulkomaalaistaustaisia. Miten on uimataidon laita? Jos ei kotipuolessa asuttu veden äärellä, niin mitenpä sitä oppiikaan? Jos ei takapihallakaan ollut uima-allasta. Sitten vielä pikkulapset veden äärellä. Heitä kun ei ole valvottu ja nyt käydään keskustelua, kenelle kuuluu valvominen. Kännykkää näprääville vanhemmille vai uimavalvojalle? Tietysti vanhemmille. Kouluakin syytetään, jos lapsi käyttäytyy huonosti. Sekin homma alkaa kotoa. Syömäväineiden käyttäminen kuuluu opetella kotona, eikä vasta koulussa. No, vastuun ottaminen on meille itsekullekin joskus perin vaikeaa. Syytellään muita. Se on helpompaa.

Kävin pankin neuvontapisteessä saamassa oppia uuteen id-laitteeseeni, jonka käyttö on pakollista syyskuusta lähtien. Olin, ihme kyllä, saanut vehkeen aktivoitua ja olisin ehkä tämänkin tyhmyyden, jonka takia neuvontapisteeseen menin, saaanut itsekseni pois päiväjärjestyksestä, mutta olen kärsimätön luonne. Minulla on id-laite, kun en omista älypuhelinta, jolla nettipankkiin meno olisi helpompaa. Puhelimeni vaikuttaa siltä kuin että olisin sen hakenut jostain museosta. Sillä voi kuitenkin soittaa, näprätä tekstiviestejä ja siinä on taskulampun virkaa tekevä valo. Näistä huolimatta se saa kiusallista huomiota joskus jopa peittelemättömän halveksuntaan päin suuntautuvan ilmeen "näitä näppäinpuhelimia ei juuri enää käytetä". Olen yleensä kunnallisessa kulkuneuvossa ainoa, joka istuu tuijottamatta puhelinta. Aina mietin, miten kummassa tultiin aiemmin toimeen, kun puhelinkone oli vain kotona eikä mukana laukussa tai taskussa? No, nyt on jo lapsia, jotka eivät ole edes nähneet lankapuhelinta, joka oli pitkän johdon päässä kotipöydälle juuttuneen siinä visusti pysyen.

Kuumuudesta huolimatta teen tänään butter chickeniä. Alunperin intialainen ruoka  Onkohan kaapissa garam masalaa? Ruoillakin on englanninkieliset nimet, vaikka tämä ei kylläkään kovin innostavalta vaikuttaisi, jos puhutaan "voikanasta". Aloitan puuhastelun menemällä ensin suihkuun.

LÄMMINTÄ PIISAA

 Huh hellettä! Ensin paleltiin kymmenessä plus asteessa ja nyt hikoillaan kolmessa kymmenessä. Ei minua suuremmin tällainen kuumuus haittaa, mutta maratonia en lähtisi vetämään. Ja kyllähän lämmin tuli käppäillessäni eilen kauppaan. Ostoskeskuksessa sisällä oli viileää ja sen oli huomannut moni muukin. Istuksin penkeillä ihmisiä katsellen. Nyt en ollutkaan enää ainoa mekkoihminen, vaan useat naiset olivat pukeutuneet kauniin kesäisesti mekkoon. Ostin mansikoita ja herneen palkoja. Perso kummallekin. Tuulettimet hurisevat taas kotona ja partsin ovi auki varjon puolelta. Myöhemmin aurinko pakottaa sen sulkemaan.

Luen kirjaa Italian Toscanasta, jossa minäkin vieraillut. Tietysti kirjailija näkee kaiken toisella lailla kuin minä varsinkin siellä asuessaan. Minä toimin turistina. Olisi ihanaa, kun pihamaata voi istutuksilla muokata ilman ajatusta, että talvi tulee ja pakkanen tappaa. Tykkäisin kovasti minäkin. Katselisin puksipuita, joista jo Plinius kirjoitti aikoinaan. Kaikenväriset ruusut täyttäisivät pihamaatani rehevissä kukkapenkeissä. Se olisi poikaa, se!

No, minä asun täällä pohjoisessa, eikä ole edes omaa pihamaata. Mökkikin myyty jo kauan sitten, jolloin sain mielinmäärin temmeltää istutusten kanssa. Tosin aina sitä talvea ajatellen. Kaupasta ei tarvinnut edes ruohosipulia ostaa. Se kasvoi keittiön ikkunan alla. Semmoista aikaa se oli. Kesäkanat munivat ahkerina. Munat ihan omasta takaa. Yksi kanaressukka oli hierarkian alimmainen ja sitä muut riepottelivat mielin määrin. Orrella se oli yön eri suuntaan kuin toiset ja aina varuillaan. Se oli minun lemmikkini ja  joukosta paras munija. Sillä oli nimikin, Hermes. Miksi Hermes? Sillä oli komeat kannukset kanaudestaan huolimatta ja minusta kannukset vastasivat Hermes-jumalan kultaisia sandaaleita. Niinpä kanasestamme tuli Hermes. Kukko oli arkisesti nimeltään Jallu. Aina se oli Jallu, vaikka jokaisena kesänä eri Jallu.

Juttelin N:n kanssa ja siirsimme Oivaan menoa hiukan viileämpään sääaikaan. Ja se taatusti tulee. Oivan remontti on jo päättynyt ja ravintola auki vastaanottamassa aterioitsijoita. Olen äärettömän utelias näkemään tämän Oivan. On alkanut tuntua, että se kuuluu jopa sivistykseen stadilaisella sinne mennä ja katsoa, saako Oivan portsari sen lantin.

POSTI

 Postin toimintaa joskus moititaan. Nyt moitin minä. Ystäväni lähettänyt paketin kotiovelle, josta tehtävästä maksoi. Minulla soi puhelin, syöksyin vastaamaan, en ehtinyt, puhelin oli jo suljettu. Ystävä katsoi netistä, jossa Posti ilmoitti, että lähetystä ei voitu viedä, kun asiakkaaseen ei saatu yhteyttä. Haiskahtaa kalastukselta. Ensin otetaan kotitoimituksesta maksu, pirautetaan lyhyesti ja sitten pahoitellaan, kun paketin saaja ei vastannut puhelimeen, josta seurasi, ettei pakettia voinut toimittaa. Soitin Postiin. Virkailija hoki, että soitetaan vain yhden kerran paketin saajalle. No, siitähän ei ollut kysymys, kuinka monta eri kertaa soitetaan, vaan siitä, että soittaja sillä ainokaisella kerralla olisi himpun verran kärsivällisempi ja antaisi aikaa vastata puheluun. Haen paketin Postista.

Kotosalla olen viihtynyt. Tein Shepherd`s pien ja se melkein onnistui. Jauhelihaseos ehti hiukan kuivua. Oma virhe. On kuitenkin syömäkelpoista. Tänään toinen laji. Olen ruokatuulella taas. Tästä melkein-sanasta tuli mieleeni muinainen kuningas, joka oli majesteettisuudessaan närkästynyt joutuessaan "melkein odottamaan" vaunujaan. 

Hirmuista myräkkäää povattu. Säätieteilijät hehkuttivat asiaa ja tänään HS kertoo, että Uusimaa säästyy pahimmalta myrskyltä. Katson ikkunasta ja aurinko helottaa täydeltä terältä, linnut laulavat ja pihan valkoapilat kukkivat rauhallisesti. Tuulikin leppoisaa. Tuttava suorastaan sairaalloisen kiinnostunut säästä. Puhelun aikana palaa sääasioihin kuudestikin. Alan kyllästyä. Eilen ääni vapisten kertoi,  että  käy kalpaten Helsingissä, kun kesämyrsky iskee. Ei iskenyt. Mukavan lämmintä ja poutaa pitelee.

Edelleen luen Peter Pania, eikä sekään mikään lasten kirja ole. Intiaaneja, merirosvoja ja muuta villiä sivusta toiseen. Disney vaan siitä väsännyt lapsille sopivan ja mikäs siinä. Somia ovat niin itse aikuisuutta kammoava Peter kuin keiju Helinä. Jälkimmäinen Barrien kirjassa Tinker Bell.

Nyt aamusuihkuun ja vaatetettuani itseni sopan keittoon.

TAAS RAVINTOLASEIKKKAILULLA

 Onni on pyöreä. Tiesittekö sen? Tätä mieltä on kuitenkin  Mitä onni on-kirjan kirjoittaja Petri Tamminen. Kirjassa lähdettiin onnea etsimään. Ensialkuun Ahvenanmaalle, koska siellä kuulemma asuu Suomen onnellisimmat ihmiset. Tammisen kirja on vielä minulla kesken ja siirryinkin sulavasti J.M. Barrien kirjaan Peter Pan, jonka lukemisessa olen aivan alussa. Tiedän toki tarinan kertovan kaverista, joka ei tahdo kasvaa aikuiseksi. Elokuvaa en ole nähnyt, enkä kirjaa aiemmin lukenut. Ensimmäisen kerran  Peter and Wendy ilmestyi vuonna 1911. Ostin kirjasta englannin kielisen Penguin English Library- version vuodelta 2018.

Jätin lukemiset, tapasin N:n ja käppäilimme Oivaan. No, ravintola remontissa ja siis kovasti suljettu. Oivan naapurustossa monta eksoottista ruokailupaikkaa ja poikkesimme yhteen. Noutopöytä alkupaloille ja lämpimän aterian sai valita suppeasta valikoimasta. N ei tahtonut tofua missään muodossa siitä mainiten ja sai sitä. Annoksessa piti olla lihaa ja sen lupauksen muodosti yksi erittäin pieni lihapala. Muu koostui vihanneksista ja siitä tofusta. Minä söin kalaa, joka oli rasvassa keitettty ja tirisi rasvaa. Lounasaika päättyi ja jäimme ainoiksi asiakkaiksi, koska halusimme jutella keskenämme. Ei meitä paheksuen katsottu, vaikka emme kovin tuottoisia ravintolalle olleetkaan siitäkään huolimatta, että joimme lopuksi lasillisen viiniä. Oiva aukeaa remontoituna heinäkuussa ja menemme sinne aikanaan.

Jääkaappi pullollaan kotimaisia mansikoita, espanjalaisia kirsikoita ja suomalaisia herneenpalkoja. Ovat vielä varsin hinnakkaita, mutta ehkä kauden edettyä hinta laskee. Tämä päivä menee niitä syödessä. Panen kyllä pyykkikoneen töihin ja loput ajasta luen.

Itiksen Stockmannille kävin sanomassa hyvästit. Sen aika päättyy erään ilmoituksen mukaan huomenna. Mitä tilalle? Ainakin urheilutarvikekauppa. Muu selviää myöhemmin. Tietää taas mittavaa remonttia, että saadaan omiin tarpeisiin sopivaksi. Ei tämä Itiksen Stocka kovin hääppönen ole ollutkaan. Menestyi paremmin aikaisemmassa paikassa, mutta siirryttyään ostoskeskuksen toiseen päähän, osa asiakkaista ei jaksanut enää sinne kävellä. Minä en jää tätä Stockmannia kaipaamaan.