KYLMÄ

 Kiukuttaa! Kun ulkona on plussan puolella lämpö, vaikkakin vain olisi yksi plusaste, ottaa taloyhtiö huoneistoista lämmön pois. Mitä se semmoinen politiikka on? Herttinen, huoneistoissahan palellaan. Tänäänkin on se yksi aste plussan puolella ja patterit kylminä. Hullun hommaa. No, minulla on näitä sähköllä lämpiäviä, mutta se ilo maksaa. Lähdenkin tänään lämmittelemään ostoskeskukseen ja ostan glögiä.

Muuten olen ollut kotoa poissa lämpimämmissä olosuhteissa tapaamassa ystävääni. Kotona on päälläni niin paljon vaatetta että ei edes ulkona sitä määrää. Liikkuminen kömpelöä ja askarrellessa pitää ottaa kädet esille pitkistä hihoista. Olisikohan jossain vielä tallella kunnon villakäsineitä? Semmoisia tumppuja esimerkiksi? Lapsena oli ja niihin tarttui lunta.

Oikea pari voitti TTK:n kilpailun. Kyllä se runotanssi oli niin kaunista katseltavaa, että ihan silmä kostui. Mitenkähän käy tanssin nyt sitten, kun viikot ovat ilman treenejä? Kyllähän haastatteluissa sanottiin, että jatkuu, mutta kun ei ole enää opettajaakaan. Joulu tulee ja pannaan ainakin piiri pieni pyörimään ja ollaan kilttejä. Minäkin aloittelen joulua ja aion Tuomaan markkinoille ensi viikolla. Piparkakkuja ainakin. Joulurekvisiittaakin on tarkistettava kotona. Toimiiko sähkökuusi ja pienemmän kynttilät? Mikä teema tänä vuonna pienemmässä? Olen pitänyt tyylistä, mutta jos panisi tänä vuonna sekavaa. Pienihän tämä sisäkuusi on, tuskin 40cm, mutta ihan kiva sähkökynttilöineen. Enpä juuri enempää kotiin joulua laita. Ennen sen tein. Vielä silloinkin jotain, kun puoliso ei enää erottanut joulua juhannuksesta. Huomasi kuitenkin koristelun. Kymmenen vuotta on jo kulunut, kun jäin yksin. Tupsahtaa kaikki joskus mieleen.

Nyt alan tälläytyä ihmisten ilmoja varten. Ei edes ostoskeskukseen mennä noin vaan. Ei ikinä tiedä, kuka tulee vastaan. Aina muuten joku tulee.

EI SITTENKÄÄN URALIN TAKAA

 Vihdoin ja viimein sain partsilta pois kuivuneen ja ruusubegoniavainaan. Kolme biokassillista kasvia ja juurakko. Seuraavaksi aikanaan joulukuusi begonian tilalle. Siihen asti polttelen lyhtyjä. Joulu tuntuu olevan jo hollilla kaikkialla. Tv:ssä jouluelokuvia, kaupoissa kimallusta, Stockmannilla jouluikkuna, jota minäkin lapsena vanhempien kanssa kävin ihailemassa. Vieläkin, mutta en yhtä haltioituneena enkä vanhempien kanssa. Aleksin joulukatu avataan 22.11, mutta siihen ilotteluun en mukaan lähde. Saas  nähdä, onko silloin lunta joulupukin reen jalasten  alla, vai autollako pukki hurauttaa paikalle?

Maalämmön asentaminen vaati lämmöttömän ja vedettömän päivän. Varasin vettä kaikkiin astioihin ja yhteen ämpäriin. Vettä oli ja paljon. Hermostuttaa, jos ei ole vettä. Ihminen tarvitsee vettä, koko luomakunta tarvitsee vettä. Ilman vettä ei ole elämää. Katselin varaamaani vesimäärää onnellisena. Ei taatusti lopu kesken. Jääkaapissakin oli  vettä. Juomiseen. En sentään pakastanut, mutta muutama jääkuutio oli entuudestaan. En ehkä onnistuisi asumaan aivan sisämaassa, jossa ei olisi edes järveä tai jokea. Olen aina asunut meren rannalla. Katajanokalla vallan kirjaimellisesti. Nykyisinkin näen meren metron ikkunasta. Tarkistan aina, että se on paikallaan. Tähän asti on ollut.

Sattumoisin löysin hyllystäni  Risto Isomäen kirjan Viiden meren kansa. Joskus on ollut lukemisen yritystä ja jäänyt kesken. Nyt aion onnistua. Isomäen mukaan emme kontanneetkaan tänne mistään Uralin takaa, vaan Pyreneiden niemimaalta olemme kotoisin, Espanjasta ja Portugalista. Ilahduin vallan. Tämä tuleminen vaikuttaa paljon jotenkin sivistyneemmältä kuin kaukaa idästä päin. Olen aina tykännytkin Espanjasta ja espanjalaisuudesta. Opettelin kahtena vuonna kieltäkin ja yhä osaan sanoa  sujuvasti "no hablo español". Andalusiassa olen viettänyt mukavia lomia, ajellut siellä ristiin rastiin, enkä muualla Espanjassa ole ollutkaan paitsi Afrikan puolella Ceutassa matkalla Marokon Tetuaniin. Mielenkiintoista lukea Isomäen kirjaa ja saada tietää suomalaisten alusta, kun emme vielä suomalaisia olleetkaan silloin 11 000 vuotta sitten.

Taidan laittaa vielä toisenkin lasillisen lattea. Maistui hyvälle.

TALVEA ODOTELLESSA

 Jaahas, meitä ei enää pelasta mikään. Talvi ja lumi tulee Helsinkiinkin. En tykkää yhtään. Enää ei pasteerailla liki kymmenessä plusasteessa, on jo tulossa villahousuilmoja. Kyllähän se tiedettiin, että ei näitä leutojuhlia loputtomiin riitä.

Käväisin Hakaniemen hallissa. Se on vielä kunnon halli myyntikojuineen. Vanha Kauppahalli (1889) Kauppatorin kupeessa on vaihtanut ilmettään jo vuosia sitten. Tarjolla on sushibaareja, kahviloita, keittiövälinekojuja ja muuta, jotka eivät oikeaoppiseen kauppahalliin kuulu. Koko Kauppatorikin on nykyisin turisteja varten. Myydään tekoturkkeja ja sallittuja karvoja, neljäntuulen lakkeja, koruja ja lämpimiä makkaroita. Hakaniemen kauppahalli on oikea halli, vaikka taas Hakaniemen tori on kokenut rajun supistumisen. Miksikö olin Hakaniemen hallissa? Olin ostamassa Stiltonia, koska siellä on kunnon juustokoju ja kauppias kertoi minulle heillä olevan aina myynnissä Stiltonia. Ostin palan. Ranskalaisia tarvikkeita myyvässä "pienessä ranskalaisessa herkkukaupassa" Delissä ei ollutkaan nyt ranskalaista aamiaisleipää, jota himoitsin. Sen sijaan ostin sitten Palet-keksejä ja toivon saavani haluamani leivän muulloin. Saankin. Tulin kotiin ja lämmitin hariraa itselleni. Valmistauduin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia.

Tällä hetkellä paistaa aurinko. Mutta voi, kuinka kylmästi paistaa. Yhdet shortsit näin eilen eräällä miehellä. Kaveri ei anna periksi! Pihalta puhallettu maasta kaikki irtolehdet. Ei enää kahise. Eikä olisikaan kahissut, kun sade vei rapinat. Tuulikin oli rajua,  että piti rystyset valkoisina puristaa sateenvarjoa.

Tänään kotona ja pakastimesta lämmitän lounaan. Ensi viikolla päivä ilman lämpöä ja vettä. Mutta sähköä on, että saan omat sähköpatterit lämmittämään. Seitsemän kynttilää palaa olohuoneessa ja niidenkin pienet liekit antavat mukavan olon. Pakastimen ei käynyt kuinkaan, vaikka sähkö oli tällä viikolla poissa klo 8-16 eräänä päivänä. Luulin ilman muuta sen sulavan ja minulla kun se on piripintaan asti täynnä. Varmemmaksi vakuudeksi soitin maalämmön työmaan työnjohtajalle ja kyselin mahdollisesta sulamisesta. Hän oli varma, että jos ei availe pakastimen ovea, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Olikin.

Kun pääsemme lopullisesti eroon maalämmön asentamisesta, panen kädet kyynärspäitä myöten ristiin ja kiitän. On se ollut semmoista rumbaa monena päivänä. Aamuiset suihkut kylmällä vedellä eivät loppujen lopuksi aivan kauheita olleet, mutta pikaisia kylläkin.

Tämmöistä tällä kerralla.

JONNINJOUTAVUUKSIA

 Hyllyssäni on mansikoista pieni kirjanen vuodelta 1916 kustantajana Werner Söderström Osakeyhtiö Porvoo. Kirjanen on suomennos, mutta ei mainita, mistä. Ohjeita hyötymansikkakiisselin teosta, hillokkeista, marmelaateista, vanukkaista,  kohokkaista, mehuista kuin myös muiden marjojen jalostamisista. Puolukkasallaatin teko aloitetaan  puolikypsien puolukoiden reijittämisellä kulta- tai hopeaneulalla. Pannaan lasipurkkiin kerroksittain sokerin kanssa. Alin ja ylin kerros sokeria. "Erinomaisen hyvänmakuista ja hyvin säilyvää." Teoksen loppupuolella neuvotaan ohje puolukkataikasoseelle. Kahteen kovaksi vatkattuun  munanvalkuaiseen sekoitetaan pari rkl happamia puolukoita ja hienoa sokeria. Hämmennetään kunnes kohoaa. "Näin saadaan huokeahintainen ja hyvä jälkiruoka, joka maistuu paremmalta, jos sen kera tarjotaan paksuksi vispilöityä kermaa ja pieniä sokerikorppuja." Osoitan kunniotukseni kirjavanhukselle ja laitan sen takaisin hyllyyn.

Ystäväni R soitti kaukaa Pohjanmaalta. Kuulumiset etupäässä hyviä, mutta mukaan mahtui kyllä vähemmänkin hyviä. Kuten meille  kaikille joskus. Oli kivaa jutella ja  juttelimmekin aika kauan. R on minulle tärkeä ystävä.

Talossa tarkistetaan märkätilojen kosteutta. Muuta ei tarvita kuin kylpyhuoneen lattialta irtotavara pois, joka kohdallani tarkoittaa pyykinkuivaustelinettä. Tarkastajat voivat tulla. Muutakin hommaa on taloyhtiössä maalämmön asennuksen takia. On lämmittämätön, vedetön ja sähkötön päiväkin. Ostin lisää kynttilöitä ja sähköllisenä päivänä panen omat ylimääräiset patterit töihin olessani talon puolesta ilman lämmitystä. Onneksi tuli ne hankittua. Vettä varaan jonkun verran. Ihan ämpäriin, joka ei ole saatu ilmaisjakeluna pitkän jonotuksen jälkeen.

Isänpäivä oli. Minulla ei isää enää ole. Monta vuotta sitten hän lähti muihin maailmoihin. Ehdin sairaalaan pitämään kädestä. Hän puristi ja oli poissa.

Ostin joulumukin kahvia varten. Tai voi siitä juoda vaikka glögiä. Muki on punainen kyljissään joulutunnelmaa. Koskaan  aikaisemmin en ole omistanut joulumukia. Sitten dallasin kauppahallin aasialaiseen myymälään ja ostin  katkarapukeksejä ja  maustettuja taskurapukeksejä. Näitäkään ei minulla ole aiemmin ollut. Tutustunut kekseihin vain aasialaisissa ravintoloissa. Juttelin hetken mansikkamyyjärouvan puolison kanssa toisessa kojumyymälässä ja huomasin, että eivät enää myy juustoja. Ehdin niihin ihastua, koska olivat irtotavaraa, eivätkä missään muovipakkauksissa. Ikävä kyllä ilmeisesti menekki oli huono. Mistähän nyt saan Stiltonia jouluksi? Englannissa sitä tarjottiin niin, että keskelle juustokiekkoa oli kaiverrettu kuoppa ja kuoppa täytetty portviinillä. No, voihan sitä syödä niinkin.

Käppäilen Alkoon 20.11, jolloin tulee myyntiin tämän vuoden Beaujolais Nouveau- viini. Jokavuotinen rituaali. On sitä taas maistettava tänäkin vuonna. Pitää pysyä ruodussa.

ARKISTA JUTUSTELUA

 Ennen muinoin kirjoittaessani tätä blogia, oli aina tähdellistä asiaa. Nykyisin ei ole. Kulttuuripuoli elämässä hiljentynyt, ystävien rivit harventuneet ja joka paikkaan täältä periferiasta on julmetun pitkä matka. Ei innosta, vaikka viime aikoina olenkin rampannut metromatkan päässä keskustassa. Viimeksi eilen. Piti ehdottomasti saamani kahvikapseleita ja massam currypasteaa. Ensin mainitut Nespressosta ja jälkimmäisen tutkailin keskustan Stockmannin Herkun mausteosastolla ja olin kuin Liisa Ihmemaassa jälleen kerran. Maailma on pullollaan erilaisia mausteita. Sahrami taatusti kalleinta.

Tuomaan markkinat avautuvat Senaatintorilla 28.11. ja ei kuin sinne sitten jonain päivänä. Ainakin piparkakkuja ja takuulla käsin tehtyjä ilman lisäaineita. Panee ihmettelemään, mitä kaikkea myrkkyä on pantu kauppojen valmisruokiin, jos/kun viimeinen käyttöpäivä on 27.5.2026. Luin jostain, että valmisruokien myynti ja käyttö on lisääntynyt. Olemme laiskistuneet. Perunoitakin on valmiiksi kuorittuina. Salaatti pilputtu, ei kuin suoraan lautaselle. Ei tarvitse edes huuhdella. Sitten ne aivan valmiit ruoat. Lämmitystä vaille. Itsekin joskus sorrun, mutta ylen harvoin ja silloinkin valitsen jonkun salaatin. Suurin osa kuitenkin itsetehtyä, josta rummutan täällä blogissakin. Nytkin vuorossa katkarapu-nuudelikeitto, kunhan sille päälle satun.

Ateneumiin meno vielä odottamassa. H:lle tarjoilin Gustav Klimtin mukista kahvia ja kehuin taiteilijaa, joka Akseli Gallen-Kallelan mukana Atenumin näyttelyssäkin. H ei taiteen esitelmälleni oikein lämmennyt. Katseli hetken mukin kyljessä olevaa "Suudelmaa" ja sitten otti kahvista siemauksen. Siirryimme muihin puheenaiheisiin.

Tänään lorvipäivä tarkoittaen etten tee juuri mitään. Suihkussa käyn ja pukeudun. Huomenna taas reippaasti liikkeelle. Ensi viikolla maalämmön asennuksen takia uusi yritys sähkökatkossa. Ja nyt se pitää kutinsa. Toivottavasti sähkö pois vain pätkittäin, ettei pakastimen sisällön käy köpelösti. Seuraavana päivänä sähkön on toimittava. Olen varannut kampaajan ja matka alkaa aina hissillä.

Tässä tämä oli.

UUSI KUUKAUSI

 Jaahas, se on sitten marraskuu. Alkaa haista jo joululta. Kun olin kaupungilla, siellä jo oli valoa ja meininkiä. Minulla oli stadiin oikein asiaa ja kivaa oli taas tuntea olevansa oikea immeinen muiden joukossa. Toista kuin täällä periferiassa. Kahvikapseleiden ostoon asti en päässyt, kun kertyi muuta ostettavaa, että päätin palata kahviasiaan ensi viikolla. Stockmannin Herkussa tepastelin pitkän tovin. Piti saamani kahvitustarpeet vierastani H:ta varten, joka visiitti tapahtui eilen. Ostin aidon italialaisen Loison Uva Filone- rusinakakun, jota vieraalleni tarjosin. Loput kakusta työnsin pakastimeen. Tuhosimme tervetuliaisiksi pullollisen kuohuviiniä ja sitten vasta oli kahvittelun vuoro. Oli melkein seitsemän sortin tarjoilu ja pitkästä, pitkästä aikaa nautin koko sydämestäni emäntänä olosta. Juttu luisti ja paljon oli asiaa, kun emme olleet nenätystin tavanneet pariin vuoteen. Onneksi on puhelin. Saatoin vieraani bussipysäkille, josta olin hänet hakenutkin. Sade oli loppunut ja olo oli onnellinen. Hieno päivä!

Ystäväni L:n kotona voidaan paremmin, josta olin myös onnellinen. K soitti ja oli hyvällä tuulella, vaikka olo himpusti kinkkinen. Niin että joka puolella enemmän hyvää kuin pahaa. Tänään on pyhä, vaikka on lauantai. Pyhäinpäivä ja sekaan ujutetaan halloweenia. Kaupoissa muovisia luurankoja, isoja hämähäkkejä, pääkalloja kurpitsasta ja muuta pelottavaa. Minä en ole kovertanut kurpitsaa, mutta hokkaidokurpitsan ostin ja panen uunijuuresten joukkoon uuniin. Hokkaidokurpitsasta on ikävä muisto. Viimeksi kun sitä yritin halkaista isolla veitsellä, iskin etusormeen ja tikkireissuhan siitä tuli.  Elin pitkähkön aikaa sormi vahvasti paketissa itseäni säälien, mutta hokkaidokurpitsasta en kuitenkaan vihollista itselleni tehnyt. Omapa oli syyni sormeni satuttamiseen.

M:ltä ja A:lta tuli kuukauden myöhässä kortti Kreikan Kreetalta. Kuvapuolella merta ja vuoria. En ole koskaan Kreikassa itse ollut. Lähinnä maata olin Kyproksessa, jossa sain kreikkalaisvaikutukseen tutustua. Tuskin ovat elossa enää ne kaksi aasia, jotka puolisoni kanssa adoptoimme. Vanhoja olivat jo tuolloin. Maantien laidasta löytyneet, jonne olivat hyljätyt työnsä tehneinä. Saivat elää hyvän loppuelämän.

Nyt suihkuun ja sitten juureksia pilppuamaan. Kirjoittamisiin.

SEIKKAILULLA RUOKAMAAILMASSA

 Hissun kissun oltu täällä kotinurkilla, mutta eilen otin ja lähdin lounaalle ystäväni N:n kanssa. Hän tunsi paikan Ateneuminkujalla ja ei kuin sinne suoraa päätä. Aito Fresh luki ulkopuolella ja se kertoi tuoreesta, joka aina plussaa ruoasta puhuessa. Itsepalvelua kuten monessa muussakin paikassa lounasaikaan. Valitsimme aasialaisen buffetin, täytimme kulhomme (ei lautasta) herkuilla, höyrytetyillä nyyteillä, vihreillä ruohon näköisillä  sekä muilla, joiden nimistä tai muustakaan ei ollut meillä aavistustakaan. N otti haarukan ja veitsen, minä puikot. Viinilasillisella kilistimme toivottaen hyvää ruokahalua, jota ei olisi tarvinnut erikseen toivottaakaan. Hetken kuluttua toi tarjoilija meille kummallekin kulhollisen lämpimiä katkarapuja ja sanoi niiden olevan meille ilmaisia. Ihastuin paikkaan lisää. 

Aloimme kysellä nuorelta mieheltä paikasta ja hän kertoi siinä ohessa auliisti myös itsestään. Hämmästytti minut kertaheitolla sillä, että oli lukenut Kalevalan. Keskustelu käytiin englanniksi ja Kalevalan hän oli lukenut espanjaksi. Minusta hän ei näyttänyt espanjalaiselta, vaikka kertoi muuttaneensa sieltä Suomeen. Sanoinkin siitä ja kuulin hänen olevan puolittain eurooppalainen ja toinen puoli on Aasiasta. Vaimo on supisuomalainen ja se kertoi sen Kalevalan lukemisen. Olin sitä mieltä, että Kalevala on vaikea käännettävä muille kielille ja hän myönsi, ettei kaikkia kalevalaisuuksia pystytä kääntämään. Hieno juttu, että jälleen yksi ihminen on Suomeen muuttanut rakkauden perässä.

Lähdimme N ja minä seikkailemaan lisää Aikatalon uumenissa ja olimme ykskaks ravintolapöytien keskellä, joita tuntui olevan loputtomiin. Tämä jättipaikka nelisatoine pöytineen on Deliber. Tilaus tehdään kassalla, joka palvelee kaikkia neljää sataa pöytää. Asiakas saa mennä istumaan aivan minne itse haluaa. Me otimme lasimme ja valitsimme jättisuuret laiskanlinnat, joihin upottauduimme. Ulkona oli alkanut sataa, jonka vasta huomasimme pimeän langettua lähtiessämme kotiin päin. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hauska hyvän ystävän kanssa.

Huomenna taas stadiin. Kahvikapseleita ym Stockmannilta. Mutta ihka yksin. Ei myöskään missään lounastamista. Asiallista asiointia, tuskin edes syrjähyppyä heräteostosten pariin. Tai ehkä sittenkin.