AASIALAISIA MAKUJA

 Teriyaki sauce, Thai guichai leaf, Mae Krua oyster sauce, sambal oelek ja Bamboo House pineapple cake oli minulla saaliina  Asian Market Jiahesta.En ollut aikaisemmin käynyt. Siellä on vaikka mitä ja paljon. Liike perustettu 2016. Täytyypä uusia käynti joskus.

Ostin lisää kangasmaskeja. Niitähän täytyy olla, koska jokaisen käytön jälkeen on vaihdettava, eikä voi yksitellen ainakaan pyykkikoneessa pestä. Tai miksi ei voi? Totta kai voi, mutta ei ole taloudellista.Sitten on se kattilahomma ja Martoilta ohje, että vedenkeittimen tulikuuma vesi maskin päälle ja hiukan pesuainetta. Annetaan olla siinä, huuhdellaan ja pannaan kuivumaan. Minulla on nyt kaksi maskia odottamassa jotain näistä kolmesta pesutavasta. Apteekin musta maski vaikuttaa parhaimmalta ostokselta. Säädettävät kuminauhat, jotka tulevat korvien taakse. Oikein mukavalta tuntuu.Ostinkin niitä useita. Minusta tuli hujauksessa kangasmaski-ihminen. Melkein niin että heilahti.

Maskin sisällä voi ilveillä ja ilmeillä, eikä kukaan huomaa. Saa jupistakin jostain, jos mielii.Voi vaikka irvistellä tilanteen niin vaatiessa. Tai hymyillä  onnellista hymyä.Silmät on pidettävä kurissa, sillä ne ovat sielun peili. Minulla oli ilmeet maskin sisällä kyllä peruslukemilla ja viihdyin erittäin hyvin ikään kuin piilossa. Huulipunaa hiukan tarttui, mutta sen korvaa UV-suoja ja uloshengitysilman kosteuden poistuminen, silmä- tai aurinkolasit eivät huurru. Antibakteerisen pintakäsittelyn ansiosta maski suojaa jopa 98% bakteereista, kertoo mukana tuleva lappu. Kaksi prosenttia saa pitää hyvänään. Tämän maskin nimi on söötisti Safe Smile.

Postitin eilen kaupungilla ollessani Italian kirjeen ja tapasin erään henkilön. Sukeutui mukava päivä. Ilokseni oli ulsteri-ilma. Päähäni panin baskerin, joka sointui maskin väreihin. "Vahva suositus" ei oikein purrut kansalaisiin paikoissa, joissa paljon väkeä. Suurempi osa viis veisasi. Voi meitä suomalaisia.

VANHA KUNNON DON CAMILLO

 Eilen kaupassa. Saalis muun muassa Hemingwayn Kirjava satama ja Giovanni Guareschin Isä Camillo vauhdissa. Sitten vielä musta kangasmaski (yksi noin alkuun kokeeksi) ja pussillinen japansk mix  snacks. Omenia ja luumuja torilta ja ruokakaupasta vesikrassia ja pieni kurpitsa plus muuta tarpeellista. Minulla oli maski, mutta isoin osa tallusteli maskitta julkisissa sisätiloissa. Iltasanomat teki tutkimuksen ja sai tulokseksi, sadasta ihmisestä kaupungilla 70 oli ilman maskia Helsingin kaupoissa ja muissa paikoissa, joissa ihmisiä liikkuu.

Illalla aloin lukea kirjaa Isä Camillosta. En aivan ole varma, olenko tutustunut tähän mainioon pappiin kirjana aikaisemmin, mutta elokuvissa olen. Enkä nytkään välty siltä mielikuvalta, että kirjan Jeesuksen kanssa jutteleva mies on Fernandel, joka esitti loistavasti leffoissa rakastettavaa Don Camilloa. Mielikuva istuu tiukassa. Kirja on hauska ja olen iloinen löydettyäni sen antikvariaatin hyllystä. Eikä marginaaleissa ole huomautuksia, ei alleviivauksia, eikä lehtien välissä litistyneitä kärpäsiä. Onkohan tätä kappaletta edes luettu? On pitkästä aikaa sidottu kirja, kun yleensä viime aikoina olen ollut pokkarilinjalla. Aion mennä tähän antikvariaattiin toisenkin kerran ja senkin jälkeen vielä. Erno Paasilinnaa ei siellä ollut. Perheestä oli Arto-veli vankasti edustettuna.

Jokohan tulisi ulsteri-ilma Suomeen? Olen odotellut. Ainakin asteet mittarissa alle kymmenessä loppuviikolla. Normaalimpaa täällä päin. Pattereissakin jo lämmön tuntua. Ei enää monikerros vaatetusta. On niin ihanaa käpertyä vain torkkupeiton alle Isä Camillon kanssa. Uskon että hänen kaltaisiaan pappeja on vieläkin jossain Italian pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja Kristus tuntuu läheiseksi, jonka kanssa voi päivittäin neuvotella. Pepponeita on aivan varmasti.

Eilen vielä en avannut Nespresson pakettia, jonka Postista hain. Kahvikapselihylly uusiksi! Lasku tuli sähköpostiin, jonka printtasin paperiseksi saadakseni sen muiden maksettujen joukkoon. Iltapäivällä virkistykseksi uutta makua, vaikka tryffeliä. Ennen muinoin kahvi oli kahvia ja nyt se on vaikka minkä makuista. Minä voin ripotella espresson päälle kanelia.

Kohta lounas ja sen jälkeen kutvahtaa iltapäivästä loput Po-joen rannan pikkukylässä jossain Italian sydänmailla.

TENNISTÄ TÄNÄÄN

Peruutuksia satelee. Viimeksi Helsinki-Seura tiedotti Kansallisarkistossa Rauhankadulla pidettävä luentosarja siirretty ensi keväälle. Stadin Slangi myös joutunut muuttamaan suunnitelmia. Kaupunginmuseon ystävät tekee  mitä on luvannut. Ainakin ulkoretket toteutuvat muun muassa Kruununhaan kummitustarinat -kierros. Puhun tässä ikään kuin olisin ollut osallistumassa. En ole. Sitä paitsi en kummituksiin usko, vaikka tapahtuukin kaikenlaista selittämätöntä. Ufotkaan eivät ole minua suuremmin häirinneet. Jos olisivat, voisin vaikka uskoa. Tuskin kertoisin kenellekään, etten joudu hullun kirjoihin.

Katselin illalla dokumentin Jack Nicholsonista. Suuren luokan näyttelijä. Päätti nuorena tulla näyttelijäksi ja tuli. Niin sitä pitää. Koko maailma tuntee. Joka paikan aurinkolasit ovat kuulemma sitä varten, että kukaan ei näe Nicholsonin sieluun.

Tänään katson päivällä tennistä Pariisista. Miesten kaksinpelin loppuottelu, Novak Djokovic ja Rafael Nadal. Jännittävän hieno iltapäivä tulossa. Illalla tanssitaan taas tähtien kanssa. Jännittävää siinäkin, mikä pari pudotetaan kisasta kylmästi pois ja ketkä ovat illan parhaat tanssijat.

Posti ilmoitti kahvikapseleiden olevan noutamistani odottamassa. Perjantaina tilasin Nespressosta ja seuraavana päivänä Postista ilmoitus. Edellisellä kerralla jouduin odottamaan kolmatta viikkoa, josta nostin metelin. Asia pitäisi olla unohtunut, koska Posti pyysi myöhemmin anteeksi ja minä annoin. Tuli vain mieleen nyt.

Rustaan yhä kirjettä Italiaan. Kuten usein ennenkin on se jälleen päiväkirjamaista juttelua (kuten blogissakin) monen, monen päivän tapahtumista, ajatuksista. Ehkä koronasta johtuen kirjeet matkaavat Suomen ja Italian välillä melkein kuukauden. Eikä se milloinkaan ole ollut kovin joustavaa ja joutuisaa palvelua. Kirjeitä kadonnut matkan varrelle, tai saapunut vastaanottajalle vuodenkin kuluttua maattuaan postisäkissä Tiberin pohjassa. Kirje oli avaamaton, mutta melkoisen nuutuneessa kunnossa. No, se oli tosin kunnioitettavaa ja oikeastaan hämmästyttävää, että Italian posti katsoi tarpeelliseksi kirjeen joka tapauksessa saattaa perille vastaanottajalle. Muita katoamisia en anna anteeksi. Ilmiselvästi on joku luullut kuoressa olevan myös rahaa, koska usein pullottaa. Lähetän mukana taidenäyttelyiden brosyyrejä sun muuta tietoa, lehtileikkeitä ja valokuvia, mitä Suomessa tapahtunut. No, voihan tietysti kirjeitä muutenkin kadota, mutta osa katoamisen syistä lankeaa epärehellisyyden tiliin.

Nyt haluan lisää aamukahvia ja se olkoon maultaan vaikka caramel créme brulee.

APUA SEKHMETILTÄ

Kävin kaupassa, joka on kauppakeskuksen uumenissa. Pukeuduin ostoskeskuksen ulkopuolella maskiin ja heti tuli tukala olo. Maski otti silmäripsiin kiinni räpytellessä. Korjasin, mutta kasvoni muoto ei sovi maskille. Kaupassa oli hankala katsoa alaspäin tavaroita etsiessä. Koskin maskiin, vaikka se ei ole hygieenistä eikä sallittua, asettelin sitä paremmin, nipistin entistä enemmän nenän ympärille ja päätin jäädä kotiin ensi kesään asti, jolloin on toiveita päästä koronasta eroon. Selviydyin hengissä kaupasta ja koko kauppakeskuksesta ja revin ulkopuolella maskin irti. Olin vapaa! Tulisiko maskin käyttö lakisääteiseksi ja sitä myöten pakolliseksi sakon uhalla?  Ja kuka valvoo, että maski on kaikilla päässä?  

Tänään pysyttelen taas kotona. Ei tarvita maskia. En ollut tosissani siinä, että olisin kotona kesäkuuhun asti. Pakko on mennä ja panna kasvosuojus.  Minulla on liian pieni nenä maskille. Maski taas naamalla, kun ensi viikolla käyn kaupungilla. Yritän olla räpyttelemättä silmiä. Nehän kuivuvat. Sen ehkäisyksi juuri on räpytteleminen keksitty kosteustippojen ohella.

Piti lähtemäni Nespressoon Keskuskadulla, mutta tilasinkin kahvikapselit puhelimessa ja haen postista paketin. Ykskaks ei huvittanutkaan metroajelu kaupungille. Laiskistunut vai tullut kotihiireksi? 

Vastasin 15 kysymykseen, kuka Seitsemästä veljeksestä olisin. Aapo, kertoi testin tulos. Aapo on se, jonka "suusta tulee aina järjen ääni." Olen siis mielelläni Aapo. Vaikka minun suustani tulee aivan muuta. Ruokakaupasta pitää seuraavalla kerralla ostaa vesikrassia ja pieni kurpitsa. Jälkimmäisen laitan uuniin. Olen nykyisin lievästi kallellaan kasvisruokiin ja on viikossa päiviä, kun lautasellani ei ole broileria salaatin seurana. Tänään on ja voimakkaasti maustettuna. Avaisinko Prosecco-pullon? Ostin tässä kerran kuohuviinilaseja ja puhuinkin niistä myyjälle, joka korjasi "nämä ovat samppanjalaseja".  Kyllä minä panen Proseccoa, vaikka niistä on joskus juotu Veuve clicquotiakin.

Hyvä juttu että Amos Rexissä on kulkutautien ja parantumisen jumala Sekhmet. Menen pyytämään covid-19 taudin poistamista maailmasta. Amos Rexissä on Egypti-näyttely. Torinon Museo Egiziosta lainattu noin 400 esinettä. 

 

TÄMÄ ON NIIN TÄTÄ SAMAA KORONAA

 Ooppera Covid fan tutte tuli toistamiseen koettua ja taas tykkäsin. K antoi varovaisen arvostelun, jossa oli enemmän positiivisuutta kuin sitä toista. Sitten ryhdyimme tosissamme pohtimaan presidentti Trumpin koronaa. Onko sitä, oliko sitä ja onko vakavaakin, jos on tai oli? Ei ainakaan kuolemaksi asti, kun jaksoi nousta sairasvuoteeltaan vilkuttamaan autostaan Amerikan kansalle kesken kaiken. Jätti sairaalan muutaman päivän jälkeen. Me seuraamme tilannetta ja niin tekee moni muukin.

Laiskotellen yhä mennään ja alan tottua. Lukemista, ruoan laittoa, syömistä (harkiten), puhelimessa lörpöttelyä. Jokaisen kanssa se koskee koronaa ja myös Trumpin koronaa. Edes roskikselle en ole viitsinyt vaivautua. Tänään ajattelin sitä ja kauppaankin menoa. Viili pääsi loppumaan. Se yksi prosenttinen. Pitää panna maski. Kauppa on julkinen paikka ja kauppa on vieläkin julkisemmassa paikassa, ostoskeskuksessa. Arvovaltaiset tietäjät kertoivat, että pelkkä lempeä tähänastinen suositus kasvosuojan käytössä on kiristetty vahvaksi suositukseksi. Koskee siis minuakin. Minulla on niitä sinisiä apteekista ostettuja. Tahtoisin kankaisen, jossa on irvistävä hammasrivi.

Lotossa tuli, jippii, kaksi euroa! Tuntuu niin hyvältä. Kuinkahan paljon euroja olisi plakkarissa, jos jokaisen maksamani lottokupongin rahat olisin pannut talteen? Näin pitkän lottoamisajan jälkeen voisin rahoissa kieriä ja heitellä seteleitä ympärilleni ja päälleni.

Kaupunginmuseon Ystäviin pitää maksaa jäsenmaksu. Maksu pysynyt samana kuin viime vuonna. Tautitilanteesta huolimatta Ystävät retkeilee ja osallistuu. Maskit, turvavälit ja terveys huomioidaan. Minä en osallistu, mutta maksan jäsenmaksun.

Kamppailen yhä Grassin Peltirummun kimpussa ja kun Oskarin kiukuttelu aikuisia kohtaan alkaa kyllästyttää, siirryn niin ikään kesken jääneeseen kirjaan Erno Paasilinnasta. Olen nimittäin ryhdistäytynyt ja aion lukea loppuun kaikki kesken jättämäni kirjat. Niitä on yöpöydällä.

 

RAKAS DEAN MARTIN

 Kirjojen lukeminen minulla yhtä siksakkia. Nyt luen jälleen Erno Paasilinnaa ja aloin himoita hänen Petsamo-kirjaansa, jota saa antikvariaateista vaihtelevalla hinnalla. Kun aika ajoin suomalaiset haluavat Karjalan takaisin, minä haluan Petsamon, joka loppujen lopuksi oli meillä ikään kuin lainassa vain 24 vuoden ajan. Olisi niin hienoa, kun Suomineidon käsivarsi ojentuisi Jäämerelle asti. No, sitä sen enempää kuin Karjalaakaan ei meille heru. Tästä Paasilinnan Petsamosta sanotaan sen olevan kirjailijan paras kirja. Taidan poiketa täkäläiseen antikvariaattiin jonain päivänä katsomaan. Jos on, kirjan pitää olla siisti ja ilman sotkuja, joita joskus on ollut kirjaston kirjoissa. Ei kirjan marginaaliin saa tehdä omia huomautuksia ja mielipiteitä, ei liioin tekstiä saa alleviivata, eikä taittaa lehden kulmia kirjanmerkiksi. Kirjaa pitää käsitellä kunnioittaen.

Aloin kirjoittaa Italiaan kirjettä. Ystäväni asuu tunnin matkan päässä Sorrentosta.Ja koska ostin sorrentolaisia sitruunoita, piti kaivaa muistin virkistykseksi laulun Palaja Sorrentoon sanat.  Napolissa syntyneen Ernesto de Curtis´in sävellys vuodelta 1894 Torna a Surriento. Wikipedia osasi kertoa. Kiitos Wikipediasta.

Eilen oli Dean Martin-päivä ja minulla vähän haikea mieli. Martinin pehmeän, samettisen, seksikkään ja miehekkään äänen kuuluessa taustalla olen tanssinut monta, monta kertaa. Kun kuulen laulut, muistan. Tässä kohtaa kiitos myös YouTubesta. Ei päivä kokonaisuudessaan sentään muisteluksi mennyt. Joskus vaan on kiva palata kauaksi vuosien taakse.

Tänäänkin musiikkia, Covid fan tutte-ooppera Teemalla. Katselin sen aikaisemmin Areenasta suorana ja sillä lailla paikalla olleena. Nyt uudestaan. Jälkeenpäin odotan K:n mielipidettä. Aikoo oopperan katsoa. Ehkä ei pidä aiheesta. Voin olla väärässäkin.

Asuintaloani lämmitettiin jo tänä syksynä, mutta sitten lopahti. Palelen kaiket päivät vaikka kuinka kääriydyn villaan. Yölläkin pitää olla paksu kerros peittoja. Alituinen kynttiläarmeija olohuoneessa palamassa, joka yllättävästi lisää asteita. 

SITRUUNOIDEN KAUTTA SORRENTOSSA

 Huomenta. En huomannut eilen ostoskeskuksen käytävillä lisääntynyttä maskin käyttöä. Olin aamupäivällä, jolloin kansaa vähemmän liikkeellä. Minulla ei ollut kasvoilla muuta kuin meikkiä. K oli ollut iltapäivällä ja maskien käyttö yleisempää.

Ostin kotimaisia Discovery-omenia pikkuiselta torilta, jossa vielä sinnittelemässä samat neljä kojua kuin ennenkin. Marssin myös Herkkuun, jossa ei enää anneta kassalla ostosten yhteydessä ilmaiseksi Hullujen Päivien keltaista muovikassia kuin Stockmannin omistuksessa. Herkussa enemmän asiakkaita kuin Stockmannin puolella. Käväisin toisessa kerroksessa ja hissi vapisi arvelluttavasti. Vanhuuttaanko jo? Tyydyin myöhemmin koneportaisiin. Herkusta toin kotiin sitä sun tätä. Alennuin vielä ostamaan kaksi cupcakea (niillä ei ollut suomen kielistä nimeä) , jotka eivät maistuneet niin hyviltä kuin odotin tai makuaistini makean kohdalla on menetetty. 

Italiassa ystäväperheeni voi hyvin. Poika liikkuu kodin ulkopuolella, mutta vanhemmat ovat olleet kuukausia vapaaehtoisessa karanteenissa muutamaa pakollista kauppareissua paitsi. Saman päivän iltapäivällä kolahti postiluukusta ystävältäni kirje. Päivätty ja postitettu kolmatta viikkoa aiemmin. Hidasta on. Puhua pajatin puhelimessa myöhemminkin useamman henkilön kanssa ja sitten olikin ilta ja annoin aikaa Grassin Peltirummulle, jonka lukeminen on poikkeuksellisesti hyvin hidasta jostain syystä. Kirjakauppaan en mene, ennen kuin luen loppuun muutamat kesken jääneet.

Herkussa huomasin Ovale di Sorrento-lajikkeen sitruunoita muovista valmistetussa "pärekorissa". En ole koskaan niin etelässä Italiaa ollut kuin Napolinlahden rannalla. Ostos oli tutustuminen kaupunkiin näiden hedelmien kautta. Toki olen kuullut laulun Palaja Sorrentoon:
"Muistatko sä meren laajan/ joka luona kodin armaan/ kietoi lemmen paulan lailla/ rannan kauniin Sorrenton..."
Kun kerran oli minulla pärekorissa Italiaa, niin menin ostamaan pohjoisemman maakunnan alueen Chianti-viiniä. Toscanassa kun taas olen ollut. Olin tyytyväinen Hulluihin Päiviini, vaikka Päivien tarjouksia en hyväksi käyttänytkään. Toivon tämän kampanjan parantavan Stockmannin tilannetta ja verkon kautta moni ostaakin. Fyysinen kaupankäynti alkaa olla kohta historiaa.

Viikonloppu kotona. Ei tarvetta poistua. Uutiset täynnä USAn presidentin Donald Trumpin koronaa, joka mieheen kyntensä iski. Maailma seuraa ja jo spekuloidaan lujasti, miten maata sitten johdetaan, jos istuva presidentti sairastumisensa takia on siihen kykenemätön. Vaalitkin tulossa.